ti, fre 10–18 | ons, to 9–20 | lö, sö 10-17
Information: +358  (0)294 500 401
Växel: +358 (0)294  500 200

Kuka nukkuukaan Carl Larssonin sängyssä?

 

– vankat sukusiteet yhdistävät Larssonin jälkeläisiä

Lapset, koti ja kodin juhlat ovat aiheita, jotka toistuvat yhä uudelleen Carl Larssonin maalauksissa. Hän halusi näyttää kuvissaan perheensä arjen parhaita hetkiä.

Karin ja Carl Larssonille syntyi kahdeksan lasta, joista Mats kuoli vauvana ja Ulf 16-vuotiaana. Muut kuusi lasta avioituivat aikanaan ja saivat omia lapsia. Karinin ja Carlin koti Carl Larsson-gården Taalainmaan Sundbornissa on Carl ja Karin Larssonin sukuseuran hallussa, ja se toimii ammatillisesti johdettuna kotimuseona. Sukuseuran puheenjohtaja on Peter Normark, Carl ja Karin Larssonin lapsenlapsen lapsenlapsi.

"Sukuumme lasketaan tuoreimpien tietojen mukaan kuuluvan 243 henkeä, mutta luku tuppaa kasvamaan koko ajan. Yksi Larssonien "traditio" näyttää olevan se, että kaikilla on paljon lapsia", Peter Normark kertoo naurahtaen.

"Carl Larsson-gården ja sen päärakennus Lilla Hyttnäs on siitä merkillinen museo, että se on yhä myös elävä koti. Sukumme käyttää sitä ahkerasti, ja kesäisin moni perhe viettää lomaviikkojaan alueella. Moni sukulaisistani asuu vakinaisesti Sundbornissa tai sen lähellä Falunissa. Vuoden tärkeimmän juhlan aikaan, elokuun rapujuhliksi, pystytämme pihamaalle ison teltan. Silloin paikalle tulee noin 150 ihmistä, emmekä mahdu edes Lilla Hyttnäsin pihapiirin ravintolaan."

"Itse Lilla Hyttnäsiin mahtuu yöpymään mukavasti 30 ja lisäpatjoilla jopa yhteensä 60 henkeä. Itse nukun joskus Carlin pylvässängyssä, ja siinä nukkuukin hyvin, vaikka se on minulle melkein liian lyhyt", Peter Normark jatkaa.

"Osa meistä pyytää Lilla Hyttnäsin edustan puhtaista vesistä rapuja ja yksi valitaan rapumestariksi."

"Larssonilaisuus" on toisista huolehtimista

Larssonien sukuseura on aktiivinen. Sen tavoitteena on paitsi pitää yli satavuotiaat rakennukset hyvässä kunnossa ja edistää Carl Larssonin taiteen tunnetuksi tekemistä, myös vahvistaa suvun siteitä ja yhteenkuuluvuuden tuntua.

Karinin ja Carlin jälkeläisiä asuu eri puolilla Ruotsia ja ulkomaillakin - omaa sukua ja tarvittaessa myös majapaikka löytyy monelta paikkakunnalta. Normark kertoo, että sukulaiset ottavat siipiensä suojaan esimerkiksi uuteen kaupunkiin opiskelemaan tulevan nuoren. Kun häneltä kysyy, onko tämä erityisen ruotsalaista vai erityisen "larssonmaista", hän valitsee epäröimättä jälkimmäisen vaihtoehdon. Toisista huolehtiminen ja nuorempien auttaminen on kuulunut aina suvun tapoihin.

Carl ja Karin Larssonin vaikutus pohjoismaiseen koti- ja perheideaaliin on ollut valtava. Joka vuosi yli 60.000 ihmistä myös haluaa kokea Larssoneiden kodin  tunnelman aitona. "Luulen, että myös IKEAn menestys on paljosta velkaa Larssoneille. Karin ja Carl etsivät ruotsalaisuuden juuria, ja ehkä juuri se myös vetoaa yhä ihmisiin", Peter Normark pohtii.

"Carl Larsson-gården haluaa olla mukana nykypäivässä, ja meillä onkin haasteita. Aina tulee uusia sukupolvia, joille Larssonin taide ei ole vielä tuttua. Olemme kehittäneet työpajatoimintaa ja opastuksia. Uusi vaihtuvien näyttelyiden tila on myös yksi keino lisätä vuoropuhelua nykytaiteilijoiden kanssa. Carl Larssonin monipuolisuus taiteilijana unohtuu usein. Haluaisimme tutustuttaa ihmiset Larssonin jo kuuluisan koti- ja perhekuvaston lisäksi myös vaikuttaviin muotokuviin ja Ranskan ajan teoksiin. Ja kun Carl Larssonin näyttelyitä järjestetään ulkomailla kuten nyt Suomessa, olemme hankkeissa mieluusti mukana."

Miten yli satavuotias, Larssoneiden kodikseen rakentama puutalo sitten kestää vuosittaiset jopa 60.000 kävijää?

"Kävijät eivät ole suurin ongelmamme, vaan sääolosuhteet. Runsaslumiset talvet ja vesialueen tulva muutaman vuoden välein ovat kiperämpi haaste."

Carl Larsson-gårdeniin pääsee tutustumaan vain oppaan kanssa. Tämän ymmärtää hyvin, sillä tilat ovat pienemmät kuin minkä vaikutelman Larssonin maalauksista saa. Vielä 1950-luvulla oppaina olivat sukulaisista ne, jotka sattuivat olemaan paikalla vieraiden tullessa. Jo 1960-luvulta lähtien on käytetty koulutettuja oppaita, joista tosin moni on suvun jäsen - myös Peter Normarkin oma tytär on ollut kesäoppaana.

Lilla Hyttnäsissä on ollut värikästä elämää Karinin ja Carlin jälkeenkin. Peter Normark kertoo yhden tapauksen: "Vuosikymmeniä sitten muutamat suvun pojat leikkivät taas kerran Lilla Hyttnäsissä ja leikin tiimellyksessä maljakko hajosi. Pojat päättivät salata asian, soutivat järvenselälle ja upottivat maljakon palaset. Kaksi sukupolvea myöhemmin, suvun taas kokoontuessa kesänviettoon, pikkupojat olivat sukeltelemassa järvellä ja löysivät merkillisiä, koristelultaan Lilla Hyttnäsistä tutun näköisiä sirpaleita. Kun pojat esittelivät löydöstään pihamaalla, oli siellä myös jokunen hyvin noloksi mennyt isoisä, jotka lopulta tunnustivat tapahtuneen."

Normark kuistaa omasta lapsuudestaan, kuinka lapset menivät Lilla Hyttnäsin viereiseen voimalan alapuoliseen virtapaikkaan uimaan.

"Virtaus saattoi olla vaarallinen ja uiminen oli ehdottoman kiellettyä, mutta tosi hauskaa. Olin varmaan kahdeksan vanha ja porukan pienimpiä. Otimme toisistamme valokuviakin. Tämä kyllä sitten huomattiin, ja eräs suvun naisista teki runon muotoon varoituskyltin rannalle. Näitä runomuotoisia kieltokylttejä hän teki sitten muistakin aiheista kuten kiellon kiipeillä puissa."

Teksti: Satu Itkonen