Художественный музей АТЕНЕУМ
вт, пт 10–18 | ср, чт 10–20 | сб, вс 10–17
Справочная служба: 0294 500 401

Dekoratiivisuus

 

Dekoratiivisuuden käsite liittyy kiinteästi syntetistiseen esitystapaan. Monet symbolistit halusivat rakentaa sommitelmansa kuvapinnan kaksiulotteisuutta ja selkeäpiirteisyyttä korostavaan pelkistettyyn tyyliin. Siinä pääpaino oli litteillä väripinnoilla, askeettisen harmaavoittoisella tai voimakkaan syntetistisellä väriskaalalla sekä rytmisesti polveilevilla ääriviivoilla. Heidän tavoitteensa olivat siis hyvin erityyppisiä kuin näkyvän todellisuuden tai hetken jäljentämiseen keskittyneillä naturalisteilla ja impressionisteilla. Pyrkimys oli ehjään ja kokonaisvaltaiseen, ajattomaan ilmaisuun hetkellisten ja välittömästi koettujen aistivaikutelmien sijaan.

Dekoratiivisen maalauksen (ransk. peinture décorative) taustalla näkyy erityisesti Paul Gauguinin ja Pierre Puvis de Chavannesin suuri vaikutus 1800-luvun lopun maalaustaiteeseen, mutta samalla Italian varhaisrenessanssin freskomaalauksen ihailu ja mielenkiinto japanilaista taidetta kohtaan. Erityisesti monumentaalisten seinämaalausten tekeminen kiinnosti suuntauksen taiteilijoita.

Symbolismia ja syntetismiä voi pitää tärkeänä vaiheena myös myöhemmän modernismin kannalta, sillä dekoratiivisuuden periaatteet toivat esiin ajatuksen taideteoksen autonomisuudesta ja itsenäisyydestä eli ns. puhtaasta maalauksesta. Tätä korosti myös Albert Aurier, nuori taidekriitikko, joka 1891 kirjoitti symbolistisen kuvataiteen teorian. Käytännössä suurin osa symbolistisista teoksista keskittyi kuitenkin kertovaan sisältöön ja kirjallisiin aiheisiin.