Художественный музей АТЕНЕУМ
вт, пт 10–18 | ср, чт 9–20 | сб, вс 10–17
Справочная служба: 0294 500 401

Paul Signac

 

Paul Signac (1863–1935) oli Georges Seurat’n ohella ranskalaisen uusimpressionismin keskeisiä taiteilijoita ja teoreetikkoja. Tavoitteena oli kehittää edelleen impressionistien käyttämiä tekniikoita ja luoda tarkasti sommiteltuja väriharmonioita. Signac kuvasi pointillistisissa teoksissaan usein rakastamansa Välimeren satamakaupunkien näkymiä.

Paul Signac syntyi varakkaaseen pariisilaiseen kauppiassukuun, joten hänen toimeentulonsa oli turvattu alusta lähtien. Hän jätti arkkitehtiopinnot ja päätti ryhtyä taiteilijaksi nähtyään impressionistien, kuten Claude Monet’n maalauksia Pariisissa vuonna 1880. Tärkein suunnannäyttäjä oli Georges Seurat, jonka Signac tapasi vuonna 1884 Riippumattomien salongin (Salon des Indépendants) toiminnan aloittamisen yhteydessä. Signac ja Seurat kuuluivat salongin perustajajäseniin.

Työskennellessään Seurat'n kanssa Signac omaksui tieteellisiin väriteorioihin perustuvan, Seurat’n kehittämän divisionismin periaatteet. Hän alkoi käyttää maalauksissaan puhtaita, sekoittamattomia värejä, ja kehitti edelleen värien optisiin ominaisuuksiin perustuvaa pointillistista tekniikkaa, jossa keskeistä oli pääväreistä koostuvien täpläryhmien kurinalainen sommittelu. Seurat’n kuoltua 1891 Signacista tuli uusimpressionistisen suuntauksen tärkein edustaja ja puolestapuhuja. Hänen vuonna 1899 kirjoittamansa teos D’Eugène Delacroix au néo-impressionisme (Eugène Delacroix’sta uusimpressionismiin) vaikutti keskeisesti 1900-luvun alussa heränneeseen uuteen kiinnostukseen suuntausta kohtaan. Signacilla oli yhteyksiä myös anarkistipiireihin, ja hän oli muun muassa kriitikko Félix Fénéonin hyvä ystävä.