Художественный музей АТЕНЕУМ
вт, пт 10–18 | ср, чт 9–20 | сб, вс 10–17
Справочная служба: 0294 500 401

Emile-René Ménard

 

Antiikin kadotettu maailma on monien Emile-René Ménardin (1862–1930) teosten aiheistoa. Kiinnostus klassiseen kuvastoon oli yhteistä monille ajan taiteilijoille. Ménardin kohdalla aikalaisvaikutteisiin yhdistyivät varhaiset nuoruuden kokemukset – lapsuudenkodissa usein vierailleet Camille Corot, Jean-François Millet ja muut Barbizonin maalarit tutustuttivat taiteilijan idylliseen maiseman kuvaukseen.

Emile-René Ménard syntyi Pariisissa maisemamaalari René-Joseph Ménardin perheeseen ja oli filosofi ja kirjailija Louis Ménardin veljenpoika. Hän opiskeli William-Adolphe Bouguereaun johdolla ja vuodesta 1880 Académie Julianissa. Ménardin varhaisimmissa maisemissa näkyy klassisia piirteitä, jotka hän oli omaksunut sellaisilta akatemiataiteilijoilta kuin Pierre Henri de Valenciennes ja Jean- Victor Bertin. Näitä piirteitä hän yhdisti runollisempaan lähestymistapaan, johon vaikutteita antoivat Jean-François Millet ja Camille Corot.

Vuoden 1898 paikkeilla taiteilija matkusti Välimeren suuriin antiikin keskuksiin ja sai innoituksen siirtyä uuteen suuntaan: tuloksena oli suurikokoisia näynomaisia pastoraalimaisemia. Pierre Puvis de Chavannes ja tämän seinämaalaukset olivat tärkeä inspiraation lähde. Ménard maalasi freskoja École des Hautes Etudes -korkeakoulun kirjastoon Sorbonnessa ja oikeustieteelliseen oppilaitokseen. Myöhemmin hän muutti Varengevilleen Dieppen lähelle ja vietti suuren osan viimeisistä elinvuosistaan Provencen Les Lecquesissa, missä maalasi eloisia hämymaisemia ja intensiivisiä pastoraalinäkymiä.