Художественный музей АТЕНЕУМ
вт, пт 10–18 | ср, чт 9–20 | сб, вс 10–17
Справочная служба: 0294 500 401

Torsten Wasastjerna: Varisevia lehtiä (Varisevien lehtien tanssi), 1897

 

Monien muiden tavoin Torsten Wasastjerna siirtyi 1890-luvun kuluessa maisema- ja muotokuvamaalauksista kirjallisempiin ja symbolistisempiin aiheisiin. Näistä huomattavimpia ovat Sadun prinsessa, Varisevia lehtiä ja hieman myöhäisempi Enkeli Mikael lohikäärmeen voittaneena (1905–1906). Ne ovat kaikki isokokoisia maalauksia.

Varisevia lehtiä -teoksen esittämä aika on liukuva. Se kuvaa syksyn etenemistä niin, että teoksen ylälaidassa on vielä varhaissyksy keltaisine lehtineen, mutta alaspäin kuljettaessa lehdet tippuvat, kuolevat ja maatuvat lopulta talven lähestyessä lumikinoksineen. Syystaivasta vasten ilmassa tanssivat keijukaiset sekä maassa makaavat ja sen uumeniin katoavat neidot ovat puiden lehtien allegorisia hahmoja. Tätä selventää varsinkin maalauksen toinen nimi, Varisevien lehtien tanssi.

Joidenkin Wasastjernan symbolististen maalausten taustalla on synestesia-ajatus kuvataiteen ja musiikin (ja muiden taiteiden) vastaavuudesta eli korrespondenssista. Hän toimi itse paitsi kuvataiteilijana niin myös kirjailijana ja runoilijana ja oli kiinnostunut lisäksi musiikista.

Wasastjerna piti 1906 Ateneumissa yksityisnäyttelyn, jossa oli esillä myös Varisevia lehtiä. Näyttelyluettelossa hän selosti ajatuksiaan ”dekoratiivisten” maalaustensa osalta:”Sen väriasteikon, johon edellämainitut neljä dekoratiivista kuvaa ovat sovelletut, katson minä jokseenkin vastaavan seuraavia sävellajeja musiikissa: Ilon hengetär e-dur – Surun hengetär ciss-moll – Varisevia lehtiä e-moll – Enkeli Michael dess-dur. Maalaustaidetta on usein verrattu musiikkiin, ja lauseke värisinfonia on monasti esiintynyt kirjallisuudessa. Aivan tarkka vertailu ei ole mahdollinen, mutta epäilemätöntä on, että myöskin maalaustaiteen alalla vallitsee ikuisesti päteviä lakeja. Minä jätän senvuoksi musikaalisesti sivistyneen katsojan ratkaistavaksi, missä määrin mainittujen kuvien väriasteikko myöskin muista tuntuu vastaavan edellämainittuja sävellajeja musiikissa.”

Wasastjerna viittasi lainauksessa eräiden symbolistien suosimaan ajatukseen autonomisesta taideteoksesta, jonka sisältö syntyy sen muodoista ja väreistä, eli ”maalaustaiteen ikuisesti pätevistä laeista”. Samanaikaisesti hän kuitenkin kertoi teoksissaan myös kirjallisia tarinoita, eli hän yhdisti perinteiseen allegoria-maalaukseen modernistisen synestesia-ajattelun.

Myöhemmin nuori Selim Palmgren teki Varisevia lehtiä -teoksen innoittamana sävellyksen Varisevien lehtien tanssi – tosin c-mollissa. Se oli osa hänen vuodenaikoja kuvaavaa sävellyssarjaansa, Kuvia Suomesta (Op. 24, osa 3). Ja monia vuosia myöhemmin Maggie Gripenberg puolestaan kiinnostui Palmgrenin sävellyksestä niin, että toteutti sen pohjalta samannimisen balettikoreografian, vaikka ei ollutkaan nähnyt maalausta.