Художественный музей АТЕНЕУМ
вт, пт 10–18 | ср, чт 10–20 | сб, вс 10–17
Справочная служба: 0294 500 401

Poika ja varis, Akka ja kissa
15.06.2007 - 02.09.2007

 

Ateneumissa tarjoutuu kesällä tilaisuus tutustua kahteen Akseli Gallen-Kallelan (1865-1931) varhaiskauden merkkiteokseen nyt ensimmäistä kertaa rinnakkain sitten museon suuren Gallen-Kallela-näyttelyn vuonna 1996. Ateneumin Poika ja varis saa seurakseen Turun taidemuseon Akka ja kissa -maalauksen. Gallen-Kallelaa kiehtoi suomalaisen kansan olemuksen etsintä. Hänen teostensa suosio osoittaakin, miten lujasti hän on vaikuttanut käsityksiimme siitä, mitä alkuperäinen suomalaisuus on.

Maalaukset Poika ja varis ja Akka ja kissa ovat Akseli Gallen-Kallelan varhaiskauden merkkiteoksia. Taiteilija kuvasi niissä suomalaista kansaa aikakaudelle ominaisessa mitään kaunistelemattomassa hengessä. Poika ja varis syntyi kesällä 1884 Tyrväällä, Hämeen ja Satakunnan rajamailla, taiteilijan päätettyä taideopintonsa Helsingissä. Turun taidemuseosta lainassa oleva Akka ja kissa on maalattu pääosin kesällä 1885 Salon seudulla. Gallen-Kallela oli tuolloin jo opiskellut vuoden Pariisissa. Ajan kuluessa teoksista on tullut eräänlaisia suomalaisen kansan tunnuskuvia. Maalauksista kuvastuu läheinen yhteys luontoon sekä mallien umpimielisyys, mutta myös alkukantainen herkkyys.

Poika ja varis -taulussa ihmetystä on herättänyt, miten 19-vuotias Ranskassa käymätön Gallen-Kallela osasi maalata pariisilaista realismia edustavan taulun. Tekotavallisena esikuvana on ilmeisen selvästi ollut Jules Bastien-Lepagen taide, jota lähes kaikki nuoret suomalaismaalarit tuolloin ihailivat. Gallen-Kallela oli itse asiassa saanut edellistalvena yksityisopetusta Albert Edelfeltiltä, joka Pariisissa asuvana ja ulkoilmarealismia edustavana oli välittänyt nämä vaikutteet hänelle. Ajankohtaisuudesta kertoo ensinnäkin teoksen siveltimenkäyttö. Ilmaisu on niukkaa ja pelkistävää, jälki suurpiirteisempää kuin akateemisessa realismissa, jossa pyrittiin valokuvamaiseen tarkkuuteen. Tiukasti rajattu sommittelu on myös luonteenomaista uuden realismin vaatimuksille. Pyrittiin kuvaamaan vain se, mikä oli olennaista. Tässä tapauksessa kuvauskohteena oli kansanihmisen olemus. Poika oli taiteilijalle tuttu jo entuudestaan. Gallen-Kallela on kertonut saaneensa aiheen onnistumaan uskottelemalla pojalle, että variksen voi saada kesyyntymään, jos sen pyrstölle ripottelee suolaa.

Akka ja kissa -teosta voidaan puolestaan pitää kirjailijoiden August Strindbergin ja Emile Zolan edustamien radikaalien naturalismin aatteiden ohjelmanjulistuksena. Oli maalattava totuutta eikä kauneutta. Nainen ja kissa näyttäytyvät taulussa yhdenvertaisina luontokappaleina. Köyhän kansan kuvaaminen tuli ylipäätään muotiin 1800-luvun lopussa, koska alettiin ihannoida "aitoutta" ja "alkuperäisyyttä", joiden katsottiin löytyvän luonnontilassa elävien ihmisten keskuudesta. Ajateltiin heidän olevan vapaita sivistyksen turmelevasta vaikutuksesta. Teoksen mallina oli "lammasmummoksi" nimetty vanha nainen, joka eli erakoituneena paimenena. Hänen kasvojaan on vielä tietoisesti rumennettu taulua viimeisteltäessä Pariisissa. Teos hyväksyttiin Pariisin Salonkiin 1886. On sanottu, että Gallen-Kallela koetti myydä teoksen Ateneumiin, mutta koska sitä ei huolittu sinne, teos päätyi vuonna 1895 Turun taideyhdistyksen kokoelmiin.