Ateneumin kiertävä kokoelma

Maria Wiik: Karstaava tyttö, 1883. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Kirsi Halkola

Kansa

Suomessa rakennettiin 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä ihannoivaa kuvaa kansasta. Talonpoikia ja sivistyneistöä kuvattiin romantiikan hengessä.

Kohtaukset olivat usein asetelmallisia, mutta niissä näkyi myös kiinnostus kansatieteelliseen aineistoon kuten pukuihin ja esineisiin ja Suomen heimoihin.

Historiamaalauksen keinoin kerrottiin puolestaan menneistä tapahtumista kuten sodista ja merkittävien henkilöiden elämästä. Taiteilijoita suorastaan kannustettiin historiamaalauksen pariin, mutta tulokset jäivät odotettua laihemmiksi. Sen sijaan muotokuvissa riitti tehtävää: maan kannalta tärkeät henkilöt tuli ikuistaa muotokuviksi.

Alexander Lauréus / Pastorin kestit ja Lappalaisia nuotiolla

Alexander Lauréus (1783‒1823) maalasi useita tanssiaisia kuvaavia teoksia. Tässä maalauksessa korostuu säätyläistön harmonia, arvokkuus ja hyvinvointi. Lauréus maalasi monesti romanttisen, ihanteellisen kuvan talonpoikaisen elämän luonnollisuudesta ja puhtaudesta, mikä pohjautuu osaltaan valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseaun aatteisiin, joihin Lauréuksen tiedetään tutustuneen.

Romantiikan ajan taiteilijana Lauréusta kiinnostivat valon avulla aikaansaadut tunnelmavaikutukset, ja hänet tunnetaan erityisesti tulenvalon kuvaajana. Tunnelmatekijät ovat olleet taiteilijalle kansatieteellistä täsmällisyyttä tärkeämpiä. Lauréus ei tiettävästi koskaan itse käynyt Lapissa, vaikka kuvaa teoksessaan pohjoisen asukkaita nuotion äärellä.

Lauréus ei järjestäytyneen koulutuksen puuttuessa vielä voinut saada ammatillista taideopetusta Suomessa. Varainkeruu mahdollisti opintojen aloittamisen Tukholman kuninkaallisessa taideakatemiassa vuonna 1802. Lauréus saavutti Tukholmassa taideakatemian jäsenyyden ja hovimaalarin arvonimen. Kuuden vuoden matkastipendin turvin hän teki opintomatkat ensin Pariisiin, myöhemmin Roomaan, ja keskittyi matkoillaan ennen kaikkea kansan elämän kuvaamiseen. Lauréuksen ura katkesi Roomassa äkilliseen kuumesairauteen kesken aktiivisen luomiskauden, kun hän taiteilijana oli kehittymässä realistisempaan suuntaan. Suomen Taideyhdistys nosti Lauréuksen hänen kuolemansa jälkeen suomalaisen maalaustaiteen esikuvaksi.

Kreeta Haapasalo soittaa kannelta talonpoikaistuvassa

Robert Wilhelm Ekmanin (1808–1873) maalauksessa kanteleensoittajan ympärille on kerääntynyt joukko hartaita kuulijoita. Talon emännän lisäksi soittoa kuuntelevat herrasväen nuoret naiset lapsineen, verkkoa paikkaava kalastaja ja piippua poltteleva sotilas. Sävelet ovat vanginneet myös astiakaapilla askaroivan talon tyttären ja lattialla veistelevän pojan huomion.

Soittaja, Kreeta Haapasalo, oli tunnettu kansanmuusikko, joka 1860-luvun katovuosina elätti perhettään kiertelevänä kanteleensoittajana ja runonlaulajana. Sivistyneistön kiinnostus Suomen kansan juuria kohtaan nosti hänet suureen suosioon. Kreeta Haapasalo nähtiin muinaisen kalevalaisen perinteen ilmentymänä ja tulkkina, jonka kautta oli mahdollista saada välitön kosketus alkuperäiseen, aitoon suomalaisuuteen.

Tukholman taideakatemiassa koulutuksensa saaneen Ekmanin tuotantoa leimaa sammumaton kiinnostus Suomen kansan historiallisia vaiheita ja kansan elämää kohtaan. Ranskan ja Italian matkojen jälkeen Ekman palasi pysyvästi Suomeen vuonna 1845 ja toimi seuraavana vuonna perustetun Turun piirustuskoulun johtajaopettajana kuolemaansa saakka. Taiteilijan suuri haave oli kansalliseepos Kalevalan kuvitustyö. Kustantajan puuttumisen vuoksi se ei kuitenkaan koskaan valmistunut.

Kansanelämän kuvaukset saivat paremman vastaanoton. Teoksessa kuvastuu Ekmanin ihanteellinen näkemys suomalaisesta kansasta ja sitä yhdistävistä, yhteiskuntaluokista riippumattomista sivistyksellisistä arvoista. Yhtenäisyyttä ja sopua korostaa seinän painokuvasta näkymää suojeleva rakastettu keisari, Aleksanteri I.

Hihhulit

Tyko Sallinen (1879–1955) oli tärkeä suomalainen ekspressionisti ja kokeilija, taiteen kapinallinenkin. Muiden muassa fauvistien taiteen innoittamana hän kehitteli omaa verevää ilmaisuaan ja 1910-luvun alussa maalaustekniikkaa, jossa oli paksu kipsinen ja huokoinen pohjustus ja rapautuneen näköinen maalipinta.

Tyko Sallinen oli yksi Marraskuun ryhmän perustajista. Sallisen ja monen muunkin taiteilijan paletti täyttyi harmaan, sinisen ja ruskean sävyistä, ja yhtenä innoittajana oli kansainvälinen kubismi. Aihepiiri oli kuitenkin usein arkisen suomalaista: maisemaa ja kansaa. Maalaus Hihhulit oli esillä ryhmän näyttelyssä Ateneumissa 1918. Uskonnollisen hurmoksen ja ekstaasin kuvausta pidetään yhtenä taiteilijan pääteoksista.

< Maisema | Takaisin näyttelysivulle | Klassikot >

Eero Järnefelt: Kesäyön kuu, 1889. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Antti Kuivalainen
Maisema

Luontoa alettiin 1800-luvun alkupuolen romantiikan ajalla arvostaa uudella tavalla. Taiteessa haluttiin välittää luonnonnäkymien kauneus ja suurenmoisuus.

Fanny Churberg: Kaski, maisema Uudeltamaalta, 1872. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kok. Ahlström. Kuva: Kansallisgalleria / Jukka Romu
Ateneumin kiertävä kokoelma

Näyttely on esillä Rovaniemen taidemuseossa 6.1.–23.4.2017 Oulun taidemuseossa 13.5.–17.9.2017 Kuopion taidemuseossa 6.10.2017–4.3.2018

Pekka Halonen: Tomaatteja, 1913. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kok. Antell. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen
Klassikot

1800-luvun lopussa Pariisi oli Euroopan taiteen keskus, joka veti puoleensa suomalaisia ja pohjoismaisia taiteilijoita.

Museonjohtajan blogi

Susanna Pettersson: Taiteen vapaudesta ja vallasta

Taidemuseot on aina nähty suuriksi institutionaalisiksi vallankäyttäjiksi, mutta niiden edustama linja ei välttämättä ole aina vastannut taidemaailman odotuksiin. Taidemuseoiden valtaan ja vastuuseen on viitattu erilaisissa keskusteluissa aina vuoden 1909 Futuristisesta manifestista alkaen. Leimallista keskustelulle on ollut instituutiokritiikki. Nyt puhuttavia aiheita ovat esimerkiksi yhteiskunnallisuus ja…

Lue lisää
Instagramissa

Tilaa Ateneumin blogit

Lisää alla olevaan laatikkoon sähköpostiosoitteesi ja saat Ateneumin kuukausittaisen Kuukauden vieraan ja Museonjohtajan blogin suoraan sähköpostiisi.

Aukioloajat

ti, pe 10–18
ke, to 10–20
la, su 10–17
ma suljettu

Lipunmyynti päättyy puoli tuntia ennen museon sulkemisaikaa.

POIKKEAVAT AUKIOLOAJAT

Pääsymaksut

Normaali pääsymaksu 15 €
Alennettu pääsymaksu 13 €
Alle 18-vuotiaat maksutta
S-Etukortilla 14 €

Lipunmyynti päättyy puoli tuntia ennen museon sulkemisaikaa.

Alennukset ja maksutavat
Yhteystiedot

Kaivokatu 2, 00100 Helsinki 0294 500 401 ainfo@ateneum.fi

Saavutettavuus

Liikkumisesteetön sisäänkäynti museoon Ateneuminkujalta.

Lue lisää saavutettavuudesta
Opasvaraukset

(ma-pe 9-15) 0294 500 500

Opastustiedustelu
Museokauppa

Ateneumin museokauppa sijaitsee sisäpihalla ja palvelee museon aukioloaikoina.
Kaupan puhelinnumero 0294 500 434.

Kansallisgallerian verkkokauppa
ATENEUM BISTRO

Ateneum Bistro tarjoaa klassista suomalaista bistroruokaa modernilla twistillä. Lounasta on tarjolla tiistaista perjantaihin klo 11-14. Lisäksi tarjolla on kahvilatuotteita.

Lisää Ateneum Bistrosta