Kalevala

Suomen taiteen tarina -näyttely. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Suomen taiteen tarina -näyttely. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Kalevala on painettu kokoelma vanhoja suomalaisia runoja. Niitä on alun perin laulettu, ja runot ovat siirtyneet suullisena perintönä sukupolvelta toiselle. Kalevalan ensimmäinen versio ilmestyi 1835 ja lopullinen, laajennettu laitos 1849. Ilmestymisensä jälkeen sitä alettiin pitää Suomen kansalliseepoksena.

Kalevalan myyttiset henkilöt ja tarinat innoittivat taiteilijoita alusta lähtien. Vahvimmat tulkintansa kuvataiteessa Kalevala sai 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Silloin kansallisromanttinen Karjalan ihailu eli karelianismi vei taiteilijat, keskeisimpänä Akseli Gallen-Kallelan, etsimään kuvallisia vaikutteita Karjalasta, josta suuri osa Kalevalaan muokatuista runoista oli kerätty.

Robert Wilhelm Ekman: Ilmatar, 1860

Robert Wilhelm Ekman: Ilmatar, 1860. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Robert Wilhelm Ekman: Ilmatar, 1860. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Kalevalan Ilmatar liittyy tarinaan maailman luomisesta. Ilmatar oli taivaan neito, joka laskeutui alkumereen ja tuli raskaaksi tuulesta. Meren yli lentävä sotkalintu muni munansa Ilmattaren polvelle. Munista kuoriutuivat maa, taivas, aurinko, kuu ja tähdet. Ilmatar synnytti myös rannat ja kalavedet ja myöhemmin Kalevalan suuren tietäjän, Väinämöisen. Robert Wilhelm Ekman oli Turun piirustuskoulun ensimmäinen opettaja sekä kuninkaallinen hovija historiamaalari Tukholmassa. Hän teki useita Kalevala-aiheisia teoksia, joiden ihannoitu klassisoiva kuvaamistapa ja romantiikan vaikutteet yhdistävät Kalevalan maailman antiikin kulttuuriin.
Kuuntele ääniopas Kokoelmat.fi -palvelussa

Heikki W. Virolainen: Marjatta, 1965

Heikki W. Virolainen: Marjatta, 1965. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen

Heikki W. Virolainen: Marjatta, 1965. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen

Kalevalan Marjatta tulee eepoksen viimeisessä runossa raskaaksi puolukasta ja synnyttää poikalapsen, josta tulee uusi mahtimies Väinämöisen jälkeen. Tarina symboloi kristinuskon tuloa muinaissuomalaisen uskomusmaailman tilalle. Veistoksen Marjatta on juuri syömässä puolukkaa, jonka merkittävyydestä kertoo siihen liitetty hallitsijan kruunu. Virolainen teki vuosina 1964–1970 useita omaperäisiä, voimakkain värein maalattuja ja tyylitellyn muotokielen puuveistoksia, joiden sisältö muovautui hänen omasta ajattelustaan, Kalevalaan liittyvästä mytologiasta sekä erityisesti teosofiasta.

Akseli Gallen-Kallela: Aino-taru, 1891

Akseli Gallen-Kallela: Aino-taru, 1891. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Akseli Gallen-Kallela: Aino-taru, 1891. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Kolmiosaisen maalauksen eli triptyykin kuvaamassa tarinassa Väinämöinen kosii nuorta Ainoa. Tämä ei kuitenkaan halua mennä vaimoksi vanhalle miehelle, vaan hukuttautuu mieluummin. Kuvakertomuksen ensimmäinen vaihe on esitetty vasemmalla, toinen oikealla ja viimeinen osa, jossa Väinämöinen yhä tavoittelee nyt vedenneidoksi muuttunutta Ainoa, on keskellä. Taiteilija maalasi ensimmäisestä suuresta Kalevala-aiheisesta maalauksestaan kaksi versiota. Ainon mallina oli tässä teoksessa taiteilijan vastavihitty puoliso Mary. Gallen-Kallelan itse suunnittelemista kehyksistä voi lukea tarinan pohjana olevat lainaukset Kalevalan neljännestä ja viidennestä runosta.
Kuuntele ääniopas Kokoelmat.fi -palvelussa

Akseli Gallen-Kallela: Lemminkäisen äiti, 1897

Akseli Gallen-Kallela: Lemminkäisen äiti, 1897. Ateneumin taidemuseo, kok. Antell. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen

Akseli Gallen-Kallela: Lemminkäisen äiti, 1897. Ateneumin taidemuseo, kok. Antell. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen

Aino-taru-teoksen jälkeen Gallen-Kallela uudisti Kalevala-aiheisten teostensa kuvakieltä. Pelkistävä tyylittely ja laajat tasaiset värikentät leimaavat voimakkaan tunnelatauksen sisältävää teosta, jossa äidin mallina oli taiteilijan oma äiti. Tarinassa soturi ja naistenmies Lemminkäinen kuolee, koska on yrittänyt surmata Tuonelan joutsenen. Äiti naaraa ruumiin palaset joesta ja kokoaa ne yhteen. Kuvassa hän yrittää herättää poikansa eloon ja saa juuri pilkahduksen toivoa auringonsäteistä, jotka tunkeutuvat Tuonelan synkkyyteen. Mehiläinen tuo elämän palsamia jumalten asunnoista, ja ihme tapahtuu: Lemminkäinen avaa silmänsä ja herää eloon.
Kuuntele ääniopas Kokoelmat.fi -palvelussa

Gallen-Kallelan Museo on julkistanut uuden Taideavain-sovelluksen, joka johdattaa tutkimusmatkalle Lemminkäisen äiti -teokseen. Tutustu teokseen tarkemmin osoitteessa www.gallen-kallela.fi/taideavain/lemminkaisenaiti/

Akseli Gallen-Kallela: Kullervon kirous, 1899

Akseli Gallen-Kallela: Kullervon kirous, 1899. Ateneumin taidemuseo, kok. Antell. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen

Akseli Gallen-Kallela: Kullervon kirous, 1899. Ateneumin taidemuseo, kok. Antell. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen

Kullervon taru on synkkä. Kovan elämänsä aikana Kullervo kokee väkivaltaa ja syyllistyy hirmutekoihin myös itse. Maalaus kuvaa tarinan yhtä käännekohtaa. Orpo Kullervo, joka on saanut yliluonnolliset voimat, myydään orjaksi ja lähetetään paimeneksi metsään. Emäntä on kuitenkin ilkeyttään leiponut kiven eväsleivän sisään. Kun Kullervo leikkaa leipää, katkeaa puukko, ainoa muisto, joka pojalla on isästään. Raivostunut Kullervo ajaa paimenkarjan suohon ja kokoaa uuden karjan susista, karhuista ja ilveksistä. Tapahtumasarja jatkuu koston kierteenä. Maalaus yhdistää traagisen tarinan syyskesän väreissä hehkuvaan maisemaan.

HUOM! Kansallisgallerian asema velvoittaa Ateneumin taidemuseota lainaamaan teoksiaan muihin museoihin Suomessa ja ulkomailla, ja mm. tästä syystä kokoelmien esillepano museosaleissa vaihtelee.

 

< Ihmiset | Takaisin teemoihin | Symbolismi >

Lisätietoa teoksista ja taiteilijoista Kansallisgallerian Taidekokoelmat-verkkopalvelusta.

Tilaa Ateneumin blogit

Lisää alla olevaan laatikkoon sähköpostiosoitteesi ja saat Ateneumin kuukausittaisen Kuukauden vieraan ja Museonjohtajan blogin suoraan sähköpostiisi.

Aukioloajat

ti, pe 10–18
ke, to 10–20
la, su 10–17
ma suljettu

Lipunmyynti päättyy puoli tuntia ennen museon sulkemisaikaa.

POIKKEAVAT AUKIOLOAJAT

Pääsymaksut

Normaali pääsymaksu 15 €
Alennettu pääsymaksu 13 €
Alle 18-vuotiaat maksutta
S-Etukortilla 14 €

Lipunmyynti päättyy puoli tuntia ennen museon sulkemisaikaa.

Alennukset ja maksutavat
Yhteystiedot

Kaivokatu 2, 00100 Helsinki 0294 500 401 ainfo@ateneum.fi

Saavutettavuus

Liikkumisesteetön sisäänkäynti museoon Ateneuminkujalta.

Lue lisää saavutettavuudesta
Opasvaraukset

(ma-pe 9-15) 0294 500 500

Opastustiedustelu
Museokauppa

Ateneumin museokauppa sijaitsee sisäpihalla ja palvelee museon aukioloaikoina.
Kaupan puhelinnumero 0294 500 434.

Kansallisgallerian verkkokauppa
ATENEUM BISTRO

Ateneum Bistro tarjoaa klassista suomalaista bistroruokaa modernilla twistillä. Lounasta on tarjolla tiistaista perjantaihin klo 11-14. Lisäksi tarjolla on kahvilatuotteita.

Lisää Ateneum Bistrosta