Amedeo Modigliani -näyttelyn teemat

Amedeo Modigliani, Marc Vaux'n valokuvaamana taiteilijan työhuoneella, lahja Thora Klinckowstromilta. © PVDE / Bridgeman Images

Amedeo Modigliani, Marc Vaux’n valokuvaamana taiteilijan työhuoneella, lahja Thora Klinckowstromilta. © PVDE / Bridgeman Images

Italialaisen Amedeo Modiglianin (1884–1920) kuuluisuus on perustunut boheemielämän romantisointiin ehkä enemmän kuin yhdenkään toisen taiteilijan. Hänen kiihkeä ja traaginen elämänsä päättyi vain 35-vuotiaana, menestyksen kynnyksellä. Modiglianin runsas tuotanto kertoo kuitenkin muusta. Kiehtovat henkilökuvaukset, muotokuvat, mystiset veistokset ja sensuellit alastonmallit tuovat esiin kansainvälisen, kunnianhimoisen ja sivistyneen taiteilijan.

Modigliani eli ja työskenteli Pariisissa 1900-luvun alun kuohuvan taide-elämän keskiössä. Hänen elämänpiiriinsä kuului taidemaalareita, kuvanveistäjiä, kirjailijoita, runoilijoita ja säveltäjiä. Modiglianin kiinnostus kirjallisuuteen ja runouteen oli suuri, ja hänen kerrotaan aina kantaneen kirjaa taskussaan. Myös naisystävien – runoilija Anna Ahmatovan, taidekriitikko Beatrice Hastingsin ja taideopiskelija Jeanne Hébuternen – vaikutus Modiglianin taiteeseen ja elämään oli merkittävä.

Amedeo Modigliani, Pablo Picasso ja André Salmon, Pariisi 1916. © Anna Marceddu / Modigliani Institut Archives Légales

Amedeo Modigliani, Pablo Picasso ja André Salmon, Pariisi 1916. © Anna Marceddu / Modigliani Institut Archives Légales

Modiglianin elämää varjostivat jatkuva sairastelu ja tietoisuus kuoleman läheisyydestä. Hän piti elinaikanaan vain yhden, kohun saatteleman yksityisnäyttelyn. Kuollessaan hän oli lähes pennitön ja alkoholin ja huumeiden heikentämä. Modiglianin taiteen ainutlaatuisuus ymmärrettiin kuitenkin pian ja hänen maineensa kasvoi. Nykyään Modiglianin teokset rikkovat kansainvälisten huutokauppojen ennätyksiä.

VARHAISET TEOKSET

Amedeo Modigliani: Nuoren naisen muotokuva (1908). LaM, Lille Métropole musée d’art moderne d’art contemporain et d’art brut, Villeneuve d’Ascq. © Muriel Anssens

Amedeo Modigliani: Nuoren naisen muotokuva (1908). LaM, Lille Métropole musée d’art moderne d’art contemporain et d’art brut,
Villeneuve d’Ascq. © Muriel Anssens

Amedeo Modigliani aloitti taideopinnot kotikaupungissaan Livornossa 1898. Hän sai vaikutteita matkoiltaan Roomaan ja Firenzeen. Venetsiaan hän jäi kolmeksi vuodeksi ja opiskeli Scuola Libera del Nudon elävän mallin luokalla. Modigliani sairasteli nuoruudessaan paljon. Hän muutti Pariisiin vuonna 1906 ja tutustui Pablo Picassoon, jonka sinisen kauden teoksia on verrattu Modiglianin varhaisiin maalauksiin. Modigliani kiinnostui tähän aikaan erityisesti Paul Cézannen, Henri de Toulouse-Lautrecin ja Paul Gauguinin taiteesta.

PARIISIN YSTÄVÄPIIRIÄ

Omaa ilmaisutapaansa etsiessään Amedeo Modigliani työskenteli intensiivisesti niin piirustusten, veistosten kuin maalausten parissa. Hän saattoi työstää satojakin luonnoksia päivässä, mutta tuhosi niistä suurimman osan. Modigliani antoi luonnoksia myös ystävilleen, jotka puolestaan piirsivät hänestä muotokuvia. Säilyneet piirustukset ja muotokuvat kertovat Pariisin 1900-luvun alun taiteilijayhteisöstä ja Modiglianin ystäväpiiristä.

UUDEN TAITEEN ALKULÄHTEILLÄ

Amedeo Modigliani: Naisen pää (1911). Musée National d’Art Moderne, / Centre de création industrielle – Centre Pompidou, Pariisi. © Centre Pompidou, MNAM-CCI, Dist. RMN-Grand Palais / Philippe Migeat

Amedeo Modigliani: Naisen pää (1911). Musée National d’Art Moderne, / Centre de création industrielle – Centre Pompidou, Pariisi. © Centre Pompidou, MNAM-CCI, Dist. RMN-Grand Palais / Philippe Migeat

Amedeo Modigliani ihaili ja tunsi hyvin ulkoeurooppalaista ja muinaisten aikakausien taidetta. Hän vieraili usein Louvren egyptiläisen ja antiikin taiteen osastoilla. Trocadéron etnografisessa museossa hän tutustui Norsunluurannikon naamioihin sekä kaukoidän taiteeseen.

Ystävystyttyään kuvanveistäjä Constantin Brâncusin kanssa Modigliani alkoi nähdä itsensä enemmän kuvanveistäjänä. Hän käytti veistosten materiaalina Pariisin metron työmailta löytämäänsä huokoista kalkkikiveä. Modiglianin veistosten juhlavien hahmojen ja pitkänomaisten kasvonmuotojen innoittajia olivat eksoottiset kulttuurit ja esihistoriallisen ajan taide aina afrikkalaisista naamioista Angkorin temppelin tanssijoihin. Elegantit, pitkänomaiset kasvot, mantelinmuotoiset silmät ja liioitellun pitkät kaulat toistuvat Modiglianin veistoksissa ja myöhemmin myös maalauksissa.

Arkkitehtoniset kantajat eli karyatidi-hahmot löytyvät monista Modiglianin piirustuksista ja veistoksista. Niiden muodoissa on viitteitä Egyptin taiteesta ja kykladisen kulttuurin pelkistyneisyydestä. Venäläinen runoilija Anna Ahmatova (1889–1966) oli monien karyatidien mallina. Modigliani ei kuitenkaan piirtänyt tai maalannut suoraan malliaan vaan työsti teokset muistista. Hän halusi luoda uudenlaista kauneutta, joka yhdistäisi eri aikakausien ja mantereiden taiteen.

VEISTOKSISTA MAALAUKSIIN

Pariisin Montparnassesta muotoutui kansainvälisen taidemaailman keskipiste ennen ensimmäistä maailmansotaa. Modernismin historia luotiin näillä kulmilla. Taiteilijat kuten espanjalainen Pablo Picasso, italialainen Amedeo Modigliani, puolalainen Moïse Kisling, japanilainen Tsuguharu Foujita, venäläiset Chaïm Soutine ja Oscar Miestchaninoff sekä liettualainen Jacques Lipchitz ja romanialainen Constantin Brâncusi tutustuivat toisiinsa siellä. Näiden avantgarde-taiteilijoiden käyttämä kulmikas, geometriaan perustuva kubismi tulee esiin niin veistoksissa kuin maalauksissa. Kuvanveiston kautta Modiglianin ilmaisu vapautui ja hän löysi oman tunnistettavan muotokielensä. Hän palasi maalaustaiteen pariin vuosien 1914–1915 aikana.

Amedeo Modigliani: Nainen ja samettinen kaulanauha (1915). Jean Walter ja Paul Guillaumen kokoelma, Musée de l’Orangerie, Pariisi. © RMN-Grand Palais (Musée de l’Orangerie, Pariisi) / Hervé Lewandowski

Amedeo Modigliani: Nainen ja samettinen kaulanauha (1915). Jean Walter ja Paul Guillaumen kokoelma, Musée de l’Orangerie, Pariisi. © RMN-Grand Palais (Musée de l’Orangerie, Pariisi) / Hervé Lewandowski

Modiglianilla oli monia ohimeneviä naissuhteita, kunnes hän tapasi 1914 brittiläisen Beatrice Hastingsin (1879–1943). Tämä oli Modigliania viisi vuotta vanhempi kirjallisuuteen perehtynyt runoilija ja taidekriitikko. Heidän myrskyisä suhteensa kesti kaksi vuotta, ja Modigliani maalasi Beatricesta monia muotokuvia, kuten teoksen Nainen ja samettinen kaulanauha. Samana vuonna Modigliani maalasi myös arvoituksellisen teoksen Omakuva, Pierrot, jossa hän on kuvannut itsensä avantgarden henkeen yksisilmäisenä ja vahvasti tyyliteltynä.

 

TAITEILIJAELÄMÄÄ MONTPARNASSELLA

Amedeo Modiglianin maalaukset tuovat esiin Montparnassen 1900-luvun alun boheemielämän monimuotoisuuden. Taidemaailman keskeisiä paikkoja olivat kahvilat, joista monet ovat vieläkin kuuluisia, kuten La Closerie des Lilas, Café du Dôme ja Café de la Rotonde. Modigliani maalasi usein muotokuvia taiteilijaystävistään. Hänellä oli aina selkeä oma näkemys kuvattavansa ominaisuuksista, joita hän korosti ja muokkasi. Näin teokset muuttuivat ”modiglianeiksi”, kuten hänen ystävänsä muistelivat taiteilijan työskentelyä.

Amedeo Modigliani: Zborowski kävelykepin kanssa (1916). Yksityiskokoelma. Kuva: Nevill Keating Pictures

Amedeo Modigliani: Zborowski kävelykepin kanssa (1916). Yksityiskokoelma. Kuva: Nevill Keating Pictures

Vuonna 1916 Modigliani tutustui puolalaiseen runoilijaan ja taidekauppiaaseen Léopold Zborowskiin (1889–1932) ja tämän puolisoon Annaan, jonka lempinimi oli Hanka. Zborowskista tuli Modiglianin uusi, intohimoinen tukija. Hän sai yksinoikeuden Modiglianin teoksiin ja järjesti taiteilijan ainoan yksityisnäyttelyn.

Modiglianin muotokuvien kautta avautuu näkymä Pariisin taiteilijaelämään ja sen kukoistaviin alakulttuureihin. Hän kuvasi mielellään boheemeja ja androgyynejä, ja näki heidät persoonallisina ja mielenkiintoisina yksilöinä. Modiglianin ihmiskäsityksen mukaan – jonka monet aikalaiset jakoivat – taiteilijat olivat erikoisyksilöitä, joita yhteiskunnan keskiluokkaiset normit eivät kahlinneet. Niin elinaikanaan kuin nykyisinkin Modigliani tunnetaan parhaiten eleganttien naisten ja sensuellien alastonkuvien maalarina. Modigliani uudisti perinteistä alastonmaalausta, jota hän oli opiskellut jo nuoruudessaan Venetsian Accademia di Belle Arti -taidekoulussa.

TAIDEMAALARI LÉOPOLD SURVAGE

Léopold Survage (1879–1968) kuului Modiglianin läheisimpiin taiteilijaystäviin. Survage oli muuttanut 1908 Pariisiin Venäjältä, jossa hän oli osallistunut muun muassa Venäjän avantgardistien toimintaan. Survage ja Modigliani tutustuivat toisiinsa taiteilijoiden suosimassa kahvila Rotondessa Pariisin Montparnassella vuonna 1911.

Amedeo Modigliani: Taidemaalari Léopold Survagen muotokuva (1918). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Amedeo Modigliani: Taidemaalari Léopold Survagen muotokuva (1918). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Survagen muotokuvassa ilmenevät Modiglianin muotokuville ominaiset piirteet; vahva viivankäyttö ja murretut värit. Hän on venyttänyt kuvattavan kasvoja ja kaulaa sekä kaventanut hartialinjan. Muotokuvissa Modigliania kiinnosti ensisijaisesti mallin persoonallisuus, ei niinkään hänen ulkoiset piirteensä. Survagen kysyttyä, miksi taiteilija oli antanut hänelle vain yhden silmän, Modiglianin kerrotaan vastanneen: ”Koska yhdellä silmällä katsot maailmaan, ja toisella katsot itseesi.”

Teoksen kiilakehyksessä on teksti, jossa viitataan Léopold Survageen suomalaisena taiteilijana. Survage ei kuitenkaan ollut suomalainen, vaikka hänellä oli yhteys maahamme isänisänsä kautta. Tämä oli asunut Lappeenrannassa, jossa myös Survage suoritti asevelvollisuutensa. Suvun juuret ovat Tanskassa ja Saksassa, mutta taiteilijan molemmat vanhemmat syntyivät Moskovassa, kuten Léopold Survage – alun perin Stürzwage – itsekin.

Amedeo Modigliani: Germaine Survage ja korvakoru (1918). Musée des Beaux-Arts, Nancy. Kuva: Musée des Beaux-Arts, Nancy / Cliché C. Philippot

Amedeo Modigliani: Germaine Survage ja korvakoru (1918). Musée des Beaux-Arts, Nancy. Kuva: Musée des Beaux-Arts, Nancy / Cliché C. Philippot

Modigliani maalasi myös Survagen tulevan puolison Germainen muotokuvan 1918. Teos on maalattu jo ennen kuin Germaine Meyer ja Léopold tutustuivat toisiinsa. Modigliani tapasi Germainen Nizzassa ja halusi heti maalata tämän muotokuvan. Léopold Survage tapasi tulevan puolisonsa vasta vuonna 1921, ja Germainen muotokuvalla oli tärkeä rooli pariskunnan saattamisessa yhteen.

Taidemaalari Léopold Survagen muotokuva ostettiin Ateneumin kokoelmiin vuonna 1955. Se on tiettävästi ainoa suomalaisessa omistuksessa oleva Modiglianin öljyvärimaalaus, ja yksi Ateneumin kansainvälisesti kysytyimmistä teoksista.

Léopold Survage opiskeli Moskovassa taidetta vuodesta 1901 lähtien. Hän kiinnostui modernin taiteen uusista suuntauksista, ja muutettuaan Ranskaan esitteli töitään Pariisin Syyssalongissa vuonna 1911. Hänen taiteensa läheni kubismia ja konstruktivismia: 1910-luvulla maalattujen kaupunkinäkymien keskeisiä elementtejä ovat päällekkäin rakentuvat geometriset muodot. Täysin abstrakteja, värirytmeiksi (Rythmes colorés) kutsumiaan teoksia hän alkoi tehdä 1912. Survage suunnitteli niihin liittyen elokuva-animaatioita, mutta maailmansodan syttyessä ne jäivät toteutumatta.

Nykyisin Survagen teoksia on monessa merkittävässä taidemuseossa. Ateneumin taidemuseossa järjestettiin vuonna 1961 näyttely hänen teoksistaan, ja Turussa Martin seurakuntatalossa on yksi Survagen maalaama teos.

Modigliani maalasi ystävänsä muotokuvan Nizzassa, jossa hän työskenteli vuosina 1918–1919. Ateneumissa on Léopold Survagen museolle vuonna 1956 lähettämä kirje, jossa hän kertoo maalauksen tekoprosessista ja omistushistoriasta ja myös omasta taustastaan. Kirjeenvaihto liittyi Modiglianin teoksen hankintaan ja liittämiseen Ateneumin kokoelmiin.

NIZZA

Amedeo Modigliani: Poika lyhyissä housuissa (n. 1918). Dallas Museum of Art, Leland Fikes Foundation, Inc.:n lahja. Kuva: Dallas Museum of Art

Amedeo Modigliani: Poika lyhyissä housuissa (n. 1918). Dallas Museum of Art, Leland Fikes Foundation, Inc.:n lahja. Kuva: Dallas Museum of Art

Vuonna 1918 Amedeo Modigliani matkusti monien taiteilijatovereidensa tavoin Ranskan Rivieralle. Sairaalloiselle Modiglianille oleskelu Pariisissa alkoi sodan, jatkuvien pommitusten ja espanjantaudin leviämisen takia olla liian vaarallista. Mukana oli nyt myös rakastettu ja Modiglianin tulevan lapsen äiti Jeanne Hébuterne (1898–1920).

Marraskuun 29. päivänä 1918 syntyi tytär, joka nimettiin äitinsä mukaan Jeanneksi (1918–1984). Aurinkoisessa Nizzassa Modiglianin paletti vaaleni – tummansiniset ja punaruskeat sävyt antoivat tietä heleille punaisille, keltaisille ja vihreänharmaille. Monet Modiglianin lapsimuotokuvat ovat tältä ajalta. Aika Nizzassa ja Cagnes-sur-Merissä osoittautui taiteellisesti erittäin tuottoisaksi ja oli yksi Modiglianin onnellisimmista.

VIIMEISET VUODET – AMEDEO JA JEANNE

Jeanne Hébuterne, Amedeo Modiglianin puoliso ja muusa, n. 1916. © PVDE / Bridgeman Images

Jeanne Hébuterne, Amedeo Modiglianin puoliso ja muusa, n. 1916. © PVDE / Bridgeman Images

Amedeo Modigliani n. 1919. David Price-Hughes / Bridgeman Images: david.price-hughes@bridgemanimages.com

Amedeo Modigliani n. 1919. David Price-Hughes / Bridgeman Images: david.price-hughes@bridgemanimages.com

 

 

 

 

 

 

 

 

Yli vuoden Etelä-Ranskassa oleskelun jälkeen Amedeo ja Jeanne palasivat tyttärensä kanssa Pariisiin toukokuussa 1919. Modigliani osallistui Salon d’Automnen näyttelyyn neljällä teoksella, mutta samanaikaisesti hänen terveydentilansa huononi dramaattisesti. Hänen ystävänsä ja pariskunnan toista lasta viimeisillään odottanut Jeanne veivät Modiglianin sairaalaan, jossa hän kuoli 24.1.1920. Jeanne ei kestänyt Modiglianin kuolemaa, vaan heittäytyi vanhempiensa asunnon ikkunasta katuun ja menehtyi.

Modiglianin hautajaiset Père Lachaisen hautausmaalla olivat merkittävä tapahtuma, johon osallistui koko Montmartren ja Montparnassen taiteilijapiiri. Jeanne Hébuterne haudattiin ensin toisaalle, mutta 1930 hänet siirrettiin sukulaisten luvalla samaan hautaan Modiglianin kanssa.

TAKAISIN NÄYTTELYSIVULLE

Aukioloajat

ti, pe 10–18
ke, to 10–20
la, su 10–17
ma suljettu

Lipunmyynti päättyy puoli tuntia ennen museon sulkemisaikaa.

POIKKEAVAT AUKIOLOAJAT

Pääsymaksut

Normaali pääsymaksu 15 €
Alennettu pääsymaksu 13 €
Alle 18-vuotiaat maksutta
S-Etukortilla 14 €

Lipunmyynti päättyy puoli tuntia ennen museon sulkemisaikaa.

Alennukset ja maksutavat
Yhteystiedot

Kaivokatu 2, 00100 Helsinki 0294 500 401 ainfo@ateneum.fi

Saavutettavuus

Liikkumisesteetön sisäänkäynti museoon Ateneuminkujalta.

Lue lisää saavutettavuudesta
Opasvaraukset

(ma-pe 9-15) 0294 500 500

Opastustiedustelu
Museokauppa

Ateneumin museokauppa sijaitsee sisäpihalla ja palvelee museon aukioloaikoina.
Kaupan puhelinnumero 0294 500 434.

Kansallisgallerian verkkokauppa
ATENEUM BISTRO

Ateneum Bistro tarjoaa klassista suomalaista bistroruokaa modernilla twistillä. Lounasta on tarjolla tiistaista perjantaihin klo 11-14. Lisäksi tarjolla on kahvilatuotteita.

Lisää Ateneum Bistrosta