Seija Paasonen ja paljon puhuvat pilvet

Meteorologi Seija Paasonen valmistelee kirjaa maalausten säätiloista. Se on vuosien ajan muhinut haave.

Meteorologi Seija Paasonen on ryhtynyt valtavaan urakkaan. Hän on halunnut tutkia ajatusta, mitä maalausten säätilasta saa selville. Mitä pilvet kertovat? Miten sää näkyy? Mikä merkitys sillä on maalausten sisällölle?

Kuka

Seija Paasonen, 57
Työ: meteorologi, Yleisradion säätoimituksen esimies
Perhe: aviomies ja poika
Koti: Tuusulassa
Harrastukset: puutarhanhoito, kirjallisuus, kuvataiteet, matkustelu

Kolme mielenkiintoista ei-suomalaista taivasmaalaria:

brittiläinen John Constable (1776–1837)
venäläinen Isaac Levitan (1860–1900)
saksalainen Caspar David Friedrich (1774–1840)

Meteorologi Seija Paasonen valmistelee kirjaa maalausten säätiloista. Se on vuosien ajan muhinut haave.

”Nämä kumpupilvet tässä, näetkö miten ne kuvastuvat veteen? Lisäksi taivaalla on vähän yläpilveä, sellaista cirrus-tyyppistä untuvaa. Kasveissa on jo ruskan värejä, joten vuodenaika on kääntymässä syksyyn. Ja pilvet Pielisjärven yllä ovat tyypillisesti sellaisia, joita kehittyy syyskesällä lämpimän veden päälle.”

Seija Paasonen seisoo Ateneumin pääsalissa ja viittilöi Eero Järnefeltin maalauksen Maisema Kolilta (1928) edessä. Sen alla on saman taiteilijan Syysmaisema Pielisjärveltä (1899). Mitä meteorologi siitä näkee?

Eero Järnefelt: Maisema Kolilta, 1928. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kok. Suomen Säästöpankki Oy. Kuva: Kansallisgalleria / Antti Kuivalainen

Eero Järnefeltin maisemamaalaukset ovat aarteita myös säätilojen tarkkailun kannalta. Maisema Kolilta, 1928. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kok. Suomen Säästöpankki Oy. Kuva: Kansallisgalleria / Antti Kuivalainen

”Ruskan värejä löytyy tästäkin. Ehkä sade on juuri väistynyt? Lisäksi näkyy vähän sumua. Mutta miksi tuossa oikealla on pieni, hyvin korkea kumpupilvi ja vieressä toinen matalampi? Mitä taiteilija on tällä halunnut sanoa? Vai onko se puhtaasti esteettinen ratkaisu? Tosin luonnossakin näkee toisinaan vastaavia”, Seija Paasonen pohtii.

Hänen Excel-taulukostaan löytyy 80 eri muuttujaa: kunkin maalauksen kohdalla on merkintä muun muassa pilvistä, vuodenajasta, vuorokaudenajasta, sumusta, jäästä, lumesta ja vaikkapa tuulen suunnasta, jos maalauksesta sellaisia merkkejä löytyy. Paasonen katsoo maalauksia puhtaasti sääilmiöiden kannalta, meteorologin silmin.

Vaikka etualalla olisi ihmisiä, Paasonen katsoo maisemaa heidän takanaan. Ja etenkin taivasta.

Unelmien urakka

On turha kysyä, millainen sää oli vuosi sitten, sillä Paasonen ei muista viime kesästä mitään. Hän istui silloin Tuusulan kirjaston sivuhuoneessa ja tuijotti tietokoneen ruutua. Virkavapaalla meteorologin työstä syntyi tuo Excel-taulukko, johon on koottu 1863 maalauksen tiedot, ja lisäksi 400 sivua analyysiä maalausten sisältämistä sääilmiöistä.

Seija Paasonen arvelee tekevänsä jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole tässä mitassa tehnyt. Tai ainakaan mihinkään vastaavaan hän ei ole törmännyt.

”Seitsemän päivää viikossa istuin aineiston kimpussa. Kerrankin sain sulkea kaiken työelämän sälän ulkopuolelle ja keskittyä yhteen asiaan. Se oli luksusta!”

Sitten tuli stoppi.

”Kun palasin virkavapaalta töihin syyskuun alussa, laitoin koko materiaalin suosiolla sivuun. Tiesin, että sille ei riittäisi aikaa työn ja perhe-elämän arjessa. Jätin sen muhimaan ja odottamaan aikaa, jolloin pystyisin taas keskittymään siihen”, Seija Paasonen kertoo. Hänen arkeaan rytmittävät työ Yleisradion säätoimituksen esimiehenä ja Aamu-tv:n työvuorot, jolloin herätyskello soi kello 1.45.

Työn raamit ja sisältö ovat siis pitkälti jo koossa, ja aineisto on saanut kypsyä rauhassa. Paasonen luottaa, että siten helmet erottuvat parhaiten ja laajan materiaalin painopisteet asettuvat oikeille kohdilleen. Aineisto saattaa vielä rajautua toisin kuin hän alun perin suunnitteli.

”Vuoden aikana on tullut uusiakin ajatuksia, vaikka olen välttänyt kajoamasta tekstiin.” Luonnontieteilijän kurinalaisuudella Paasonen pyrkii pitämään kiinni suunnitelmastaan tarkastella maalauksia nimenomaan sääilmiöiden valossa, vaikka välillä tekisi mieli hypätä tulkintojen ja muiden kuin säähän liittyvien taustojen syövereihin.

Aineistosta syntyy kirja, jota Paasonen jää syyskuun alusta työstämään loppuun. Hän on haaveillut tällaisen tutkimuksen tekemisestä vuosikymmeniä, joten kiirettä ei ole. Ensimmäinen ajatus aiheen käsittelystä syntyi jo meteorologian opintojen alkuvaiheessa keväällä 1980 – pilvikurssilla tietenkin.

Aamuvalon mysteeri

Ateneumin kokoelmat ovat Seija Paasoselle tuttuja, sillä hän on kolunnut ne tarkkaan. Kävelyretki hänen kanssaan Suomen taiteen tarina -näyttelyssä avaa aivan uusia näkökulmia.

Pekka Halosen Tienraivaajia Karjalasta -maalauksessa (1900) ei näy taivasta lainkaan, mutta veteen heijastuu kuitenkin poutapilvien kuvajaisia. Hugo Simbergin Haavoittuneessa enkelissä (1903) taivaasta näkyy vain kapea rantu, jonka tiheä pilvimuodostelma sopii hyvin maalauksen raskaaseen tunnelmaan.

Petri Ala-Maunus: Vaara-Suomi, 2017. Taiteilijan omistuksessa. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen

Petri Ala-Maunuksen Vaara-Suomi (2017) on nykytaideteos klassikoiden keskellä. Teos on taiteilijan omistuksessa. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen

Mutta sitten, jotain uutta: Koska Eero Järnefeltin Kaski / Raatajat rahanalaiset (1893) on kiertämässä Suomea, sen tilalla on nykytaiteilija Petri Ala-Maunuksen näkemys samasta teemasta (Vaara-Suomi, 2017). Seija Paasonen pysähtyy tutkimaan sen sääilmiöitä.

”Onpa viehättävät pilvet… Onko tämä savua vai sumua? Mielenkiintoista…  Tässäpä on kiehtova yksityiskohta: niin sanonut Jaakobin tikapuut eli pilvisäteet. Sääilmiönä on kyse siitä, että ilmassa on jonkin verran kosteutta, jolloin auringonsäteet hajoavat noin.”

Pääsalin vastakkaisella seinällä on Alfred William Finchin Maisema Padasjoelta (1918). Monikerroksiset pilvimassat tuntuvat vyöryvän taivaalla. Tuuli kiinnostaa Paasosta: ”Alapilvet näyttävät meteorologin silmään kumpukerrospilviltä, stratocumuluksilta. Pilvien muodosta tulee tunne, että tuulee. Puut eivät kuitenkaan heilu, ja siten näyttää, että ainakin alempana olisi tyyntä.”

Albert Edelfelt: Leikkiviä poikia rannalla, 1884. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kok. Ahlström. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Albert Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla (1884) sisältää kiinnostavan ristiriidan. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kok. Ahlström. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Albert Edelfeltin tunnettu työ Leikkiviä poikia rannalla (1884) on yksi Paasosen lempitöistä, koska se on niin haastava meteorologisen tulkinnan kannalta.

”Tätä olen miettinyt tosi paljon. Mitä pilviä taivaalla on? Onko tässä aamu vai päivä? Tavallaan syntyy vaikutelma kirkkaasta aamuvalosta, mutta mistä päin valo oikeastaan tulee? Auringonkilo vedessä antaa viitteitä voimakkaasta poikiin kohdistuvasta valosta, aivan kuin se tulisi valonheittimestä. Taiteilija on varmaankin halunnut kohdistaa paljon valoa tähän maalauksen pääaiheeseen, poikiin. Silti tunnelma on jotenkin utuinen, ja siinä on mielenkiintoinen ristiriita.”

Paasosen laajassa aineistossa on eniten maalauksia 1800-luvulta. Realismiin pyrkivät taiteilijat tavoittelivat maalauksissa sekä ihmisten että luonnonilmiöiden kuvausta mahdollisimman luonnonmukaisesti. Tiede kiinnosti taiteilijoita, ja maalaukset sisältävät usein viitteitä myös säästä.

Esimerkiksi Pekka Halosen talvimaalauksista voi aistia, millainen pakkanen on ollut, sillä ”hän toi sään maisemaan”, kuten Paasonen luonnehtii.

”Realistisissa töissä on usein paljon tietoa siitä, mitä ilmakehässä tapahtuu. Romantiikan aikakaudella taas on taustalle laitettu milloin mitäkin: tietenkin jotain sellaista, joka sopii aiheeseen ja taiteilijan tavoittelemaan tunnelmaan”, Seija Paasonen kertoo.

Hänen aineistonsa varhaisimmat työt ovat 1480-luvulta ja myöhäisimmät 2000-luvulta – mutta näitä ääripäitä on vain muutamia. Suurin osa aineistosta on 1700- ja 1800-luvulta. Aineistossa on eniten ranskalaisia taiteilijoita, mutta teoksia on eniten suomalaisilta maalareilta.

Kirjan konkreettinen idea lähti esitelmästä, jonka Seija Paasonen piti neljä vuotta sitten Eero Järnefeltin maalausten pilvistä Järvenpään taidemuseossa. Palaute oli niin innostunutta, että Paasosen hellimä haave kirjasta sai siivet alleen.

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan myöntämä apuraha mahdollisti virkavapaan leipätyöstä, ja sen ja muutamien matka-apurahojen turvin Paasonen matkusti Pariisiin, Lontooseen, Tukholmaan ja Pietariin. Ja myös Kolille, jonka maisemat ovat innoittaneet monia suomalaisen kultakauden mestareita.

”Teen herkullisia matkoja maalauksiin ja niiden syntysijoille. Koluan taidemuseoita ja tutkin kirjallisuudesta ja netistä faktoja maalauksista ja niiden taustoista. Joskus käytän apuna Googlen karttatoimintoja ja Street view -työkalua, jolla voin asettua itse tiettyyn kartan pisteeseen ja katsoa, mistä päin valo aamulla tulee.”

Pilvien matkassa

On ala-, keski- ja yläpilvet. On pilvisukuja, alasukuja ja lajeja. On cumuluksia, cirruksia ja stratuksia.  Tai suomalaisittain kumpupilviä, untuvapilviä ja sumupilviä, ja myös hahtuvapilviä, harsopilviä ja palleropilviä. Kaikki nämä lukemattomat yhdistelmät syntyvät jääkiteistä, vesipisaroista ja vesihöyrystä – mikä loputon tarkkailun kohde!

Hjalmar Munsterhjelmin Maantie Suomessa (1865) on suomalaisten maisemamaalausten klassikko.

Hjalmar Munsterhjelmin Maantie Suomessa (1865) on suomalaisten maisemamaalausten klassikko.

Taiteilijoissakin on erityisiä pilvi-ihmisiä.

”Järnefelt on yksi hyvistä pilvitaiteilijoista. Minulle hän on erityisen merkityksellinen, ja olen ottanut aineistooni hänen syntymävuotensa (1863) verran maalauksia. Matkustin Kolille kahdesti varta vasten hänen maisemiaan katsomaan. Hänen töissään taivaalla on aina monimerkityksinen asema.”

Myös Werner Holmberg, 1800-luvun suomalaisista maisemamaalareista tunnetuin, on herkullinen kohde meteorologisille silmille. Hänen töitään on parhaillaan esillä Hämeenlinnan taidemuseossa.

Ateneumin maisemamaalausten käytävältä löytyy muun muassa Linnanpuisto auringonlaskun jälkeen (1856).

”Pilvenretaleita auringonlaskun jälkeen – tällaisia taivaita on tänäkin kesänä näkynyt paljon. Sosiaalisessa mediassa moni on jakanutkin kuvia maalauksellisista iltataivaista.”

Erityisen rakas taiteilija Paasoselle on myös Fanny Churberg, jonka Talvimaisema, auringon mailleen mentyä (1880) on pilvien tarkkailijan unelma.

Fanny Churberg: Talvimaisema, auringon mailleen mentyä, 1880. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis

Fanny Churbergin Talvimaisema, auringon mailleen mentyä (1880) -öljymaalauksessa on pilvien tutkijalle pohdittavaa. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis

”Tässä on pilviä niin monessa kerroksessa. Aurinko värjää taivaan, ja pilviä on tulossa tai menossa. On vaikeaa saada täsmällistä mielikuvaa pakkasen kireydestä, mutta tuskin se on kovin kova, kun pilviä on taivaalla noin paljon. Tämä on ehdottomasti yksi lempitöistäni.”

Taivaalle tuijottelija

Metodi on tämä: Seija Paasonen katselee maalauksia ”kuin katselisi ulos ikkunasta”. Sääntutkimuksen metodit ovat tärkeä apukeino, mutta silti maalausten tulkinta edellyttää herkkyyttä luontoelämyksille.

”Olen sellainen luonnon tarkkailija ja pilviin tuijottelija. Olen aina ihastellut kaikkea sitä, mitä taivaalla näkyy, kaikkia niitä värejä ja muotoja.”

Ristiinalaisen maalaistalon tyttärellä siihen olin tilaa. Vaikka elämä oli työntäyteistä, myös taiteelle löytyi aikaa. Kotona oli aina kyniä ja paperia, sillä äiti harrasti maalausta ja antoi lastenkin käyttää öljyvärejään. Äiti piirsi ja kertoi tarinoita, ja kaikista viidestä lapsesta tuli hyviä piirtäjiä.

Visuaaliset aistimukset ovat Seija Paasosella niin ylivoimaisia, että muut aistit saattavat jää niiden jalkoihin.

”Minulta on turha kysyä, millainen musiikki näkemässäni elokuvassa oli, sillä en muista siitä mitään.

Luonnonäänet hän kyllä muistaa. Kaikki muutkin vahvat, lapsuudesta saakka kertyneet luontoelämykset ovat avuksi nyt, kun hän tulkitsee sään merkkejä maalauksista.

”Kun on liikkunut paljon luonnossa, tietää, miltä suojasää näyttää, minkä näköinen on hanki, kun lumi sulaa. Omat kokemukset tulevat intuition avuksi. Iho muistaa, miltä tihkusade tai sumu tuntuu. Jos olisin ollut vain huoneihminen, en varmaankaan osaisi tulkita maalausten hienovaraisia vihjeitä. Taidetta ei pidä katsoa vain silmillä.”

Meteorologi Seija Paasonen on tutkinut tauluissa esiintyviä sääilmiöitä.

Teksti: Leeni Peltonen
Kuvat Seija Paasosesta: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

Kuukauden vieras Sanna Hellström

Korkeasaaren johtaja Sanna Hellström: Eläinten puolella

Eläinrakkaassa ihmisessä von Wrightin veljesten näyttely voi herättää sekä ihastuksen että ihmetyksen väreitä. Tieteellisen tarkasti kuvatut, äärettömän kauniit siipisulat kuuluvat linnulle, joka roikkuu saaliina seinällä haulikon vieressä. ”Näillä metodeilla ei maalattaisi enää”, toteaa Korkeasaaren johtaja Sanna Hellström, jonka työnä on pelastaa eläinlajeja. Mutta mitä opittavaa hänenlaisellaan eläinten tuntijalla voi olla Ateneumin näyttelystä?

Tilaa Ateneumin blogit

Lisää alla olevaan laatikkoon sähköpostiosoitteesi ja saat Ateneumin kuukausittaisen Kuukauden vieraan ja Museonjohtajan blogin suoraan sähköpostiisi.

Aukioloajat

ti, pe 10–18
ke, to 10–20
la, su 10–17
ma suljettu

Lipunmyynti päättyy puoli tuntia ennen museon sulkemisaikaa.

POIKKEAVAT AUKIOLOAJAT

Pääsymaksut

Normaali pääsymaksu 15 €
Alennettu pääsymaksu 13 €
Alle 18-vuotiaat maksutta
S-Etukortilla 14 €

Lipunmyynti päättyy puoli tuntia ennen museon sulkemisaikaa.

Alennukset ja maksutavat
Yhteystiedot

Kaivokatu 2, 00100 Helsinki 0294 500 401 ainfo@ateneum.fi

Saavutettavuus

Liikkumisesteetön sisäänkäynti museoon Ateneuminkujalta.

Lue lisää saavutettavuudesta
Opasvaraukset

(ma-pe 9-15) 0294 500 500

Opastustiedustelu
Museokauppa

Ateneumin museokauppa sijaitsee sisäpihalla ja palvelee museon aukioloaikoina.
Kaupan puhelinnumero 0294 500 434.

Kansallisgallerian verkkokauppa
ATENEUM BISTRO

Ateneum Bistro tarjoaa klassista suomalaista bistroruokaa modernilla twistillä. Lounasta on tarjolla tiistaista perjantaihin klo 11-14. Lisäksi tarjolla on kahvilatuotteita.

Lisää Ateneum Bistrosta