Merja Ylä-Anttila: Ulos omasta kuplastamme

Päätoimittaja Merja Ylä-Anttila ihailee Aallon Säleseinä 100:aa (1936), joka on nerokas kaikessa yksinkertaisuudessaan.

”Kansallismielinen taide on jotenkin käsitteellinen mahdottomuus, sillä taide on aina kansainvälistä ja rajoja ylittävää.” Päätoimittaja Merja-Ylä-Anttilan mielestä taidetta tarvitaan, jotta näkisimme omia ympyröitämme laajemmalle.

Kuka?

Merja Ylä-Anttila, 57

Päätoimittaja MTV3:n uutiset

Perhe: aviomies ja aikuinen poika

Kolme valintaa:

lempimuseoni maailmalla

  • MoMA, New York
  • Museosaari ja Kulturforum, Berliini
  • Fotografiska Museet,
    Tukholma

Päätoimittaja Merja Ylä-Anttila ihailee Aallon Säleseinä 100:aa (1936), joka on nerokas kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Merja Ylä-Anttilan pitkä ura median huipputehtävässä, MTV3:n uutisten päätoimittajana, näkyy tavassa, jolla hän salamannopeasti löytää linkit historiasta tähän hetkeen. Vaikka näennäisesti puhumme vanhasta taiteesta Ateneumin historiallisten seinien sisällä, puhumme oikeasti koko ajan tästä hetkestä: nykypoliitikoista, asenteista, peloista ja arvostuksista.

Taidenäyttely voi hyvin olla kimmoke matkakohteen valintaan, sanoo päätoimittaja Merja Ylä-Anttila. Aalto-näyttely on sitä varmasti monille hänen faneilleen.

Taidenäyttely voi hyvin olla kimmoke matkakohteen valintaan, sanoo päätoimittaja Merja Ylä-Anttila. Aalto-näyttely on sitä varmasti monille hänen faneilleen.

Ylä-Anttilan ajattelussa kiinnostavin taide on sellaista, joka haastaa katsojaa. Alvar Aalto – taide ja moderni muoto -näyttelyssä meidät yllättää sen monipuolisuus: arkkitehtuurin ja huonekalujen lisäksi esillä oleva kuvataide saa ymmärtämään, miten Alvar Aallon muotokieli kehittyi vuorovaikutuksessa saman ajan kuvataiteilijoiden kanssa. Ja miten täysiverinen kosmopoliitti hän oli myös sotien leimaamina 1930-40-luvun vuosina.

”Minulle taide on kiinnostavinta, kun se antaa jotain sellaista, jota en itse olisi koskaan osannut kuvitella. Jonkin sellaisen ajatuksen tai näkökulman, joka saa minut kokemaan jotain aivan uutta”, Merja Ylä-Anttila sanoo.

Hän toi hiljattain 15-vuotiaan kummityttönsä Ateneumiin, jossa he yhdessä kulkivat läpi Suomen taiteen koko kaaren, nimenomaan tarinan siitä, miten Suomesta tuli tällainen kuin se nyt on.

”Näyttely innoitti meidät puhumaan esimerkiksi siitä, miten köyhistä oloista Suomi on nykyiseen hyvinvointiin ponnistanut. Ja siitä, miten identiteettiä etsittiin muun muassa taiteen avulla. Tarinat Pariisissa eläneistä suomalaisista taiteilijoista saivat meidät haaveilemaan yhteisestä matkasta Pariisiin.”

Ei ole varaa sulkea silmiä

Ateneumin kokoelmanäyttely Suomen taiteen tarina on Merja Ylä-Anttilan mielestä hieno osoitus siitä, miten kansainvälistä suomalainen taide-elämä on ollut aina. Taiteilijat eivät ole eläneet umpiossa edes silloin, kun taidetta on käytetty kansallisen identiteetin voimistamiseen.

”Jos miettii 1900-luvun alun tekijöitä tai yhtä hyvin Suomi-designin huippunimiä, hehän olivat kosmopoliitteja kaikki. Vaikka he olisivatkin kuvanneet jotain hyvin supisuomalaista, he hakivat oppia ja vaikutteita ulkomailta ja tekivät kaikesta siitä omanlaisensa tulkinnan. Pieni maamme on aina hyötynyt kansainvälisyydestä, niin taiteilijat kuin liiketoiminta”, Ylä-Anttila pohtii.

Tämä on tärkeää muistaa juuri nyt, kun yhteiskunnallisessa keskustelussa hakataan jyrkkiä jakolinjoja monenlaisten asioiden ja ihmisten väliin ja kun osa suomalaisista uhkaa käpertyä täysin sisäänpäin. Sitä Ylä-Anttila vierastaa.

”Siitä minulla on huoli, ettei rakennettaisi lisää poteroita, jotka estävät vuoropuhelun. Jos kulttuurissakin hakeudutaan vain itselle tuttuun, jää tuo hedelmällinen vuorovaikutus kokematta. Siksi tuntuu oudolta, että uusi kulttuuriministeri Sampo Terho korostaa kansallismielistä taidetta – mitä se edes on?”

Uuden kulttuuriministerin valinnoista ja painotuksista ei ole vielä tietoa tätä haastattelua tehtäessä.  Moni odottaa hänen ensimmäisiä avauksiaan tässä uudessa työtehtävässä.

Ylä-Anttilan mielestä meillä ei ole satavuotiaassa Suomessa varaa sulkea silmiämme ja olla vähemmän rohkeita kuin sukupolvet meitä ennen. ”Ei suomalaisuus saa olla sitä, ettei uskallettaisi ottaa vastaan vaikutteita maan rajojen ulkopuolelta.”

Toisenlaista valoa

Alvar Aallon suunnittelemat lamput ovat riemastuttava kokoelma.

Alvar Aallon suunnittelemat lamput ovat riemastuttava kokoelma.

Aalto-näyttelyn ensimmäisessä salissa esillä olevat luonnokset osoittavat, miten myös Aallon juuret ovat klassisessa arkkitehtuurissa. Jämsän kirkkoa hahmottelevat piirrokset vuodelta 1925 tuovat mieleen Italian renessanssirakennukset. Näyttelyssä kävijä kokee vahvasti, miten Aallon matka jatkui maailman tunnetuimmaksi modernin arkkitehtuurin suunnittelijaksi.

Aallon, kuten monien taiteilijoiden häntä ennen ja hänen jälkeensä, ulkomaanmatkat suuntautuivat usein juuri Italiaan. Sinne myös Alvar ja hänen ensimmäinen vaimonsa Aino (o.s. Marsio) tekivät häämatkansa. Aallon tärkeitä innoittajia olivat italialainen renessanssi ja klassismi.

”Onko se ihme, että taiteilija hakee toisenlaista valoa? Kun pohjoisen ihminen päätyy Toscanan aurinkoon, hänessä syttyy jotain uutta.”

Merja Ylä-Anttila on interrail-sukupolvea, jolle rajoittamattoman junalipun antama kuukauden mittainen vapaus merkitsi nuoruusiässä valtavasti. Junamatkan jälkeen nuori ei ollut enää entisensä: olihan jo koettu Louvre, halvat punaviinit ja rautatieasemien sameat tuoksut. Silloin reppureissaajien suuri maailma oli Eurooppa, jos se nyt on Aasia ja Etelä-Amerikka.

”Interrail oli minun suuri kulttuurikouluni, sillä silloin hakeuduin ensimmäistä kertaa tietoisesti kiinnostavien kuvataide-elämysten äärelle. Lapsuudenkodissani oli kyllä aina luettu ja arvostettu sivistystä. Mutta sitten näin Leonardo da Vincin Mona Lisan (1507) ja Pablo Picasson Guernican (1937) omin silmin, ja ne tekivät lähtemättömän vaikutuksen.”

Kulttuuri on puheenaihe

Tuttuja huonekaluja katsoo Aalto-näyttelyssä uusin silmin, kun ympärillä levittäytyy lahjakkaan taiteilijan moniulotteinen tuotanto.

Tuttuja huonekaluja katsoo Aalto-näyttelyssä uusin silmin, kun ympärillä levittäytyy lahjakkaan taiteilijan moniulotteinen tuotanto.

Nuori ja innokas toimittaja Ylä-Anttila palkattiin MTV3:n toimitukseen kesätoimittajaksi vuonna 1982. Hän oli parin vuoden ajan myös kulttuuritoimittaja, joka haastatteli niin Finlandia-palkitut kirjailijat kuin Savonlinnan oopperajuhlien tähdet. Sitten politiikka kuitenkin imaisi mukaansa. Vuonna 1986 politiikan toimittajana aloittanut Ylä-Anttila eteni toimituspäälliköksi ja lopulta päätoimittajaksi vuonna 2001. Hän sai tänä vuonna arvostetun Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton Olli-palkinnon ansiokkaasta journalistisesta työstään.

Median kovassa paineessa tekemisen raamit ja organisaatiokaaviot ovat menneet uusiksi moneen kertaan, mutta kulttuurilla on yhä sijansa tv-uutisissa – vaikkei sille vihkiytynyttä toimittajaa enää MTV3:n uutistoimituksessa olekaan.

”Taide on aina osa yhteiskuntaa, ja se on puheenaihe muiden joukossa. En pidä ajatuksesta, että se eristettäisiin omaksi saarekkeekseen. Kiinnostava kulttuuri on osa uutisvirtaa. Se nostattaa puheenaiheita ja odotuksia. Kovempien aiheiden kuten talouden ja politiikan keskellä kulttuuriaiheet antavat katsojille elämyksiä ja optimismia.”

”Sitä paitsi”, sanoo tv-alan kokenut ammattilainen, ”ei pidä väheksyä kulttuurin ja aivan erityisesti kuvataiteen visuaalista antia!”

Populismia ja life style -matkailua

Kulttuurin yhteydessä on syytä puhua myös rahasta. Populistinen ajattelutapa asettaa kulttuurin vastakkain muiden elämänalueiden kanssa, ja silloin keskustelu menee helposti vinksalleen. Rinnastamalla vanhusten vaipat ja taidemuseon rakentaminen saadaan kyllä otsikoita, mutta keskustelu ei etene yhtään.

”Se oli pimeä hetki Suomessa”, Ylä-Anttila sanoo ja viittaa Guggenheim-museosta käytyyn kalabaliikkiin. Hän puolusti museota viimeiseen saakka, ja on edelleen harmissaan, että kävi niin kuin kävi.

”Tämän nimi on sitten Dialogi!” Päätoimittaja Merja Ylä-Anttila innostui kokeilemaan Hands on -huoneessa, millaista luovuutta itsestä kumpuaa.

”Tämän nimi on sitten Dialogi!” Päätoimittaja Merja Ylä-Anttila innostui kokeilemaan Hands on -huoneessa, millaista luovuutta itsestä kumpuaa.

”Huolella viilattu viimeinen ehdotus olisi jättänyt yhteiskunnan rahoitettavaksi hyvin kohtuullistetun siivun. Museo olisi houkutellut tänne aasialaisia turisteja – muutenkin kuin vaihtamaan lentokonetta matkallaan muualle. Guggenheim-keskustelu oli minusta masentavaa, todellista rohkeuden puutetta. Eteläsatamassa sijaitseva tontti, nykyisellään parkkipaikka, on tuon surkean päätöksen monumentti.”

Merja Ylä-Anttila muistuttaa, että uusi oopperatalokin rakennettiin aikoinaan keskellä lamaa. Ja kun Ateneumia 1880-luvulla rakennettiin, kritiikki kävi kuumana. Kulttuuri-investoinnit vaativat poliittista tahtoa ja rohkeutta. Pitää katsoa pidemmälle ja keksiä uutta, jotta pysymme elossa.

”Taidelaitokset ovat turisteille iso vetovoimatekijä. Ei kukaan enää matkusta shoppaillakseen – kaiken saa kaikkialle verkkokaupoista – mutta turisti hakee elämyksiä. Ja mistä niitä saisi paremmin kuin kulttuurista, urheilusta ja luonnosta?”

Tällaista life style -matkailua hän sanoo itsekin harrastavansa. Kiinnostava taidenäyttely voi toimia virikkeenä matkakohteen valinnalle siinä missä hyvä ravintola. Merja Ylä-Anttila vieraili hiljattain Pariisissa Frank Gehryn suunnittelemassa nykytaiteen museossa, jonka rakennuttaja on Louis Vuittonin muotitaloon kuuluva säätiö. Myös sen rakentamista leimasi kiivas ja vuosia kestänyt keskustelu puolesta ja vastaan.

Lasikatto – yhä uudelleen

Olemme kulkeneet Alvar Aalto -näyttelystä puoli kerrosta alaspäin ja päätyneet keskelle Suomen taiteen tarinaa. Meillä on mielessä vielä yksi ajankohtainen näkökulma, josta emme ole ehtineet puhua: naiset.

Maria Wiik: Maailmalle, 1889. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kok. Hoving. Kuva: Kansallisgalleria / Antti Kuivalainen

Maria Wiik: Maailmalle, 1889. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kok. Hoving. Kuva: Kansallisgalleria / Antti Kuivalainen

Osa Ateneumin tärkeistä naistaiteilijoiden teoksista on parhaillaan näyttelyssä New Yorkin Scandinavia Housessa, mutta paljon on sentään ”kotonakin”, kuten Maria Wiikin moniselitteinen ja latautunut Maailmalle (1889) ja Elin Danielson-Gambogin herkkä Äiti (1893).

”Nämä naiset lunastivat paikkansa taidemaailmassa sellaisena aikana, kun se ei todellakaan ollut helppoa. Vaikka monessa asiassa on menty koko elämäni ajan eteenpäin, olen huolissani tasa-arvokehityksestä juuri nyt”, päätoimittaja Merja Ylä-Anttila sanoo.

Hän näkee ”heikkoja tai vähintään puolivahvoja” signaaleja siitä, että naisten henkiset ja taloudelliset mahdollisuudet uran ja perheen yhdistämiseen ovat uhattuina.

”Ilmapiiri kovenee koko ajan. Tällä hetkellä ylimmässä poliittisessa johdossa on paljon vähemmän naisia kuin jokin aika sitten. Se, että meillä on kerran ollut yksi naispresidentti ja muutaman kuukauden ajan nainen pääministerinä, ei vielä riitä. Jos yksi onnistuu kerran puhkaisemaan lasikaton, ei se tarkoita, että kaikki olisi kunnossa.”

Ylä-Anttila pitää tärkeänä, että asiasta pidetään ääntä, muistutetaan yhä uudelleen.

”Ettei vähintäänkin rivien välissä kuuluvaa hellan ääreen -fiilistä nostettaisi yhtään enempää.”

Teksti: Leeni Peltonen
Kuvat Merja Ylä-Anttilasta: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

Meteorologi Seija Paasonen valmistelee kirjaa maalausten säätiloista. Se on vuosien ajan muhinut haave.

Seija Paasonen ja paljon puhuvat pilvet

Meteorologi Seija Paasonen on ryhtynyt valtavaan urakkaan. Hän on halunnut tutkia ajatusta, mitä maalausten säätilasta saa selville. Mitä pilvet kertovat? Miten sää näkyy? Mikä merkitys sillä on maalausten sisällölle?

Tilaa Ateneumin blogit

Lisää alla olevaan laatikkoon sähköpostiosoitteesi ja saat Ateneumin kuukausittaisen Kuukauden vieraan ja Museonjohtajan blogin suoraan sähköpostiisi.

Aukioloajat

ti, pe 10–18
ke, to 10–20
la, su 10–17
ma suljettu

Lipunmyynti päättyy puoli tuntia ennen museon sulkemisaikaa.

POIKKEAVAT AUKIOLOAJAT

Pääsymaksut

Normaali pääsymaksu 15 €
Alennettu pääsymaksu 13 €
Alle 18-vuotiaat maksutta
S-Etukortilla 14 €

Lipunmyynti päättyy puoli tuntia ennen museon sulkemisaikaa.

Alennukset ja maksutavat
Yhteystiedot

Kaivokatu 2, 00100 Helsinki 0294 500 401 ainfo@ateneum.fi

Saavutettavuus

Liikkumisesteetön sisäänkäynti museoon Ateneuminkujalta.

Lue lisää saavutettavuudesta
Opasvaraukset

(ma-pe 9-15) 0294 500 500

Opastustiedustelu
Museokauppa

Ateneumin museokauppa sijaitsee sisäpihalla ja palvelee museon aukioloaikoina.
Kaupan puhelinnumero 0294 500 434.

Kansallisgallerian verkkokauppa
ATENEUM BISTRO

Ateneum Bistro tarjoaa klassista suomalaista bistroruokaa modernilla twistillä. Lounasta on tarjolla tiistaista perjantaihin klo 11-14. Lisäksi tarjolla on kahvilatuotteita.

Lisää Ateneum Bistrosta