Kenneth Greve: Herätkää, suomalaiset!

Suomen kansallisbaletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Kuka ihme tanssii Ateneumin saleissa? Se on Suomen Kansallisbaletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve, joka käväisee Kalevala-salissa tutkimassa Ainoa ja Väinämöistä. Hän työstää parhaillaan Kalevalanmaa-spektaakkelia, jonka tarkoitus on kirvoittaa esiin suomalaisen sisun uusi henki.

Kuka?

Kenneth Greve, 48

Työ: Suomen Kansallisbaletin taiteellinen johtaja

Työskennellyt tanssijana muun muassa New York City Ballet’ssa, American Ballet Theatressa ja Pariisin oopperan baletissa sekä Flanderin kuninkaallisessa baletissa, Stuttgartin baletissa ja Wienin valtionoopperan baletissa.

Koreografioita Suomessa:
Joutsenlampi (2009, palaa ohjelmistoon helmikuussa 2017)
Scheherazade (2010)
Lumikuningatar (2012)
Pieni merenneito (2015)

Lempiasioita Ateneumissa

  • ”Minulla on pakkomielle tutkia ihmisen kehoa.”
  • Näkymä ison salin ovelta Kansallisteatterille päin.
  • Suomen taiteen tarina. ”Tässä kiteytyvät suomalaisuuden tärkeimmät kuvat.”

Kuva: Auguste Rodinin veistokset ovat Grevelle tärkeitä.

Aino. Väinämöinen. Lemminkäisen äiti. Haavoittunut enkeli.

Yhdeksän Suomessa vietettyä vuotta ovat tehneet tehtävänsä: Kansallisbaletin taiteellinen johtaja, koreografi Kenneth Greve poimii erehtymättömän tarkasti suomalaisten kaikkein ikonisimmat kuvat. Ne ilmentävät osuvasti tarinoita, jotka juuri nyt jylläävät hänen päässään. Tekeillä oleva baletin ja oopperan suurtuotanto Kalevalanmaa tiivistää suomalaisuuden ytimen vereväksi spektaakkeliksi. Sen saamme nähdä marraskuussa 2017.

”Katso nyt näitä naisia, Ainoa ja Lemminkäisen äitiä.” Greve pysähtyy Suomen taiteen tarina -näyttelyn Kalevala-saliin kahden Akseli Gallen-Kallelan maalauksen, Aino-tarun (1891) ja Lemminkäisen äidin (1897) äärelle. ”Näen heistä lähtevän kaaren, suomalaisen naisen historian, joka jatkuu Minna Canthin ja monen muun merkittävän naisen kautta nykypäivään. Tällainen moniulotteinen ja vahva Suomi-neito on Kalevalanmaan keskeinen henkilö”, Greve kuvailee.

Maalauksessa Lemminkäisen äiti on kerännyt poikansa ruumiinpalaset Tuonelan joesta. Myös Kalevalanmaassa rakennetaan näyttämölle kuoleman ja sodan kuvia, kun katsoja kuljetetaan halki Suomen tarinan esihistoriasta nykypäivään. Erityisesti sisällissodan raastava vaihe, kun naapurit nousivat toisiaan vastaan, on puhutellut Greveä.

”Ajattele tämä näyttämöllä.” Greve pysähtyy Hugo Simbergin Haavoittuneen enkelin (1903) eteen. ”Ja musiikkina soi tässä kohtaa Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.”

”Aino kuuluu Suomi-neitojen vahvaan jatkumoon”, sanoo Kenneth Greve.

”Aino kuuluu Suomi-neitojen vahvaan jatkumoon”, sanoo Kenneth Greve.

Missä olet, nyky-Väinämöinen?

Rohkea ja viisas miestyyppi rakentuu Kalevalanmaassa Väinämöisen hahmoon. Myös hän seikkailee halki Suomen historian, ja näyttämöllä vilahtaa suomalaisia suurmiehiä kansallisrunoilijasta metsäteollisuuden voimahahmoihin. Kalevalanmaa ei ole kuitenkaan mikään kronikka vaan elämyksellinen tarina suomalaisuuden voimasta.

Mutta millaisen suomalaisuuden? Greve painottaa, ettei hän ole tekemässä nationalistista julistusta. ”En missään tapauksessa puhu sisäänpäin käpertyvästä, rajoja sulkevasta Suomesta, aivan päinvastoin. Olen aktiivisen antirasistinen”, Greve sanoo.

Valokuvaajan mieliksi hän innostuu poseeraamaan Gallen-Kallelan Kullervon kirous -teoksen (1899) edessä. Traaginen Kullervon hahmo ei kuitenkaan kuulu Kalevalanmaan sisältöön, sillä Kullervon tarina on tulossa keväällä aivan omana esityksenään Kansallisoopperan näyttämölle. Koreografia on Tero Saarisen, ja musiikkina soi Sibelius.

Kahlattuaan läpi Kalevalan (ensin tanskaksi, sitten englanniksi) ja valtavan määrän suomalaista historiaa Greve halusi tiivistää sanottavansa meitä innostavaksi ja rohkaisevaksi taisteluhuudoksi. Sopivasti Suomen 100-vuotisjuhlintaan valmistuva Kalevalanmaa kysyy, mitä voimme oppia näistä kuluneista itsenäisyyden vuosista.

”Olen juuri sen verran ulkopuolinen, että näen kaiken hyvän, mitä Suomessa on. Suomi on hieno maa! Siksi halusin pohtia, mitä on olla suomalainen. Yritän pukea tarinaksi kaiken sen hauskuuden, surun ja voiman. Suomalaiset eivät ole kovin hyviä näkemään omia vahvuuksiaan”, Greve sanoo.

Hän haluaa rohkaista nykyajan Väinämöisiä, rohkeita ja rakentavia toimijoita, olemaan entistä enemmän äänessä. Sillä nyt heitä tarvitaan enemmän kuin koskaan.

”En valitettavasti kuule sellaista henkeä nykyisten poliitikkojen puheista. Uhriutuminen ja valittaminen ei nyt auta”, Greve sanoo.

Kullervon tarina on aina innoittanut taiteilijoita, tällä kertaa poseeraamaan.

Kullervon tarina on aina innoittanut taiteilijoita, tällä kertaa poseeraamaan.

Iloisesti yli rajojen

Greve provosoi ja kärjistää, mutta iloisesti ja rakentavasti.

”Teoksesta tulee sekä kunnianosoitus että tukkapölly Suomelle”, Greve sanoo harppoessaan Ateneumin portaita pitkillä jaloillaan, kaksi tai kolme porrasta kerrallaan.

Merkittävässä roolissa on teoksen musiikki, jonka kokonaisuudesta vastaa Tuomas Kantelinen. Kalevalanmaa vyöryttää esiin suomalaista musiikkia Uuno Klamista teknoon ja rappiin. Kantelinen on myös säveltänyt uutta musiikkia teosta varten. Lavalla esiintyvät muun muassa Värttinä ja Kimmo Pohjonen, sekä oopperan kuoro ja iso orkesteri.

Yleisökin pääsee lavalle; sisääntuloreitti katsomoon kulkee lavan läpi. Ja oopperatalon alimpaan kerrokseen rakennetaan installaatioita, joihin pääsee tutustumaan ennen esitystä eräänlaisina alkupaloina. ”Performanssia tulee joka paikkaan”, Greve lupaa.

Hänen kymmenvuotisen Suomi-kautensa päätteeksi syntyvä teos on rajoja ylittävä, eri taiteen lajeja yhdistelevä esitys. Se ei tule olemaan perhebaletti, jollaisia Greve on viime vuosina tehnyt. Nyt tavoite on puhutella – ja ravistella – aikuisten katsojien ajatuksia ja tunteita.

Kalevala-salissa on kuunneltavissa kanteleen soittoa ja kalevalaista laulua. Kalevalanmaa-suurteoksessa kuullaan musiikkimuistoja eri aikakausilta.

Kalevala-salissa on kuunneltavissa kanteleen soittoa ja kalevalaista laulua. Kalevalanmaa-suurteoksessa kuullaan musiikkimuistoja eri aikakausilta.

Kehon kieli puhuu

Tanssijana ja koreografina Kenneth Greve on tottunut, omien sanojensa mukaan suorastaan pakkomielteisesti, tarkkailemaan koko ajan ihmiskehoa ja sen liikettä, sen pienimpiäkin yksityiskohtia.

”Ihmisruumiin asennot ovat minulle täynnä värejä ja ääntä. Olkapää, käsivarsi, selkä. Keho on minulle kuin musiikkia. En voi olla katsomatta, miten ihminen liikkuu, ja teen sitä ihan joka hetki”, Greve sanoo.

Siksi veistokset ovat hänelle erityisen läheinen kuvataiteen muoto. Veistos on pysäytetty liike, vangittu hetki, tanssijalle aina mielenkiintoinen tutkimuskohde.

Siksi emme pääse pysähtymättä Auguste Rodinin veistoksen Ovidiuksen Metamorfoosit (n. 1885) ohi. ”Lempitaiteilijani”, Greve huokaa.

Lähtiessään Rodinin veistoksen luota, keskellä Ateneumin suurinta salia, Greve ei voi vastustaa kiusausta. Hän kysyy kuitenkin ensin luvan. Saanko? Vähän? Ja kiitää tanssien salin halki. Yleisöstä jo tyhjentyneessä salissa on paljon tyhjää lattiaa ja katto korkealla.

Kuka ihme tanssii Ateneumin saleissa? Katso video.

Lumoavat hahmot

Veistokset olivat ensimmäinen kuvataiteeseen liittyvä elämys, jonka Kenneth Greve muistaa.

”Olen ollut tosi pieni, ehkä kolmivuotias, kun minuun teki lähtemättömän vaikutuksen Holger Danske eli Ogier the Dane, valtava parrakas soturiveistos kotikaupungissani Helsingørissä”, Greve muistelee.

Holger Danske on tanskalainen sankarihahmo, joka esiintyi ensimmäisen kerran Rolandin laulu -eepoksessa jo 1000-luvulla. Hyvin suosittu soturitarina on innoittanut taiteentekijöitä eri vuosisadoilla. Greven mainitsema patsas on Kronborgin linnassa, jonne myös Shakespearen Hamlet sijoittuu.

”Veistos on linnan kellarissa, ja nähtyäni sen en olisi suostunut millään lähtemään sieltä pois. Vanhempani luulivat sotaisan hahmon pelottavan minua, mutta ei, halusin sinne aina uudelleen.”

Toinen lapsuuden veistosmuisto on Peppi Pitkätossun hahmo, jonka saparoita pieni Kenneth tuijotti pitkään. Voiko tukka oikeasti olla noin?

15-vuotias Kenneth teki koulun kuvaamataidon tunnilla käden, josta opettaja tunnisti lahjakkuutta. Siitä lähtien veistäminen on ollut Greven rakas harrastus.

”Teen pieniä veistoksia aina kun mahdollista”, Greve kertoo ja näyttää puhelimestaan kuvan viimeisestä savityöstään.

”Tämä on tanssija Tiina Myllymäen jalka. Nopea työ, se syntyi kolmessa tunnissa, mutta se on toiselta puolen vielä kesken.”

Hän muovaa savesta ihmisruumiin osia aina tilaisuuden tullen. Kotona, ja usein myös työpaikalla; oopperan lavastamon verstaalla on siihen oivat mahdollisuudet.

Haavoittunut enkeli nähdään näyttämöllä Kalevalanmaassa marraskuussa 2017.

Haavoittunut enkeli nähdään näyttämöllä Kalevalanmaassa marraskuussa 2017.

Hygge vs. sisu

Kenneth Greven kalenteri on täynnä vuoteen 2018. Sen jälkeen elämä on avoinna, sillä Greve on ilmoittanut jättävänsä Kansallisoopperan kymmenvuotisen urakan jälkeen. On vaimon vuoro päättää, mihin maahan asetutaan. Greven vaimo Marie-Pierre on ranskalainen, perhe on asunut Yhdysvalloissa ja Ranskassa ennen Suomeen muuttoa. Kennethin omissa suonissa on paitsi tanskalaista myös italialaista verta. Koti on siellä, missä on hygge.

Tämä tanskalaistermi tuntuu yhtäkkiä olevan huipputrendi, ja myös Suomessa kaikkien huulilla. Mistä oikein on kyse?

”Hygge on meille tanskalaisille tärkeä asia. Se on enemmän kuin pelkkää kynttilöiden polttelua pimeään vuodenaikaan. Se on elämänasenne, tapa olla, tehdä elämästä mukavaa.”

Ja senhän tanskalaiset osaavat. Heidät on monissa rankingeissa, viimeksi tänä vuonna, todistettu olevan maailman onnellisin kansa.

”Olennaista tanskalaisessa elämänasenteessa on sosiaalisuus. Meillä sosiaalisia taitoja arvostetaan. Teemme elämästä hauskempaa yhdessä. Mutta jos tanskalaisilla on hyggensä, suomalaisilla on sisunsa, josta olen jopa hieman kateellinen”, Greve sanoo.

Niin, se sisu. Suomalaisilla on vahvuutensa, tuo jämerä itsepäisyys, jonka avulla voi vaikeissa oloissa selvitä lähes mahdottomasta. Maantiede, ilmasto ja historia – siinä on tarvittu sisua.

”Mutta missä sisu on nyt? Miksi Suomi valittaa ja käpertyy sisäänpäin? Mistä eteenpäinvievää voimaa, mistä uskallusta? Älkääkä sanoko, että kun ne maahanmuuttajat ja kun se vientiteollisuus.”

Siinä se tukkapölly tuli.

Teksti: Leeni Peltonen / Kuvat Kenneth Grevestä: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Greve on haltioitunut Ateneumista myös rakennuksena.

Greve on haltioitunut Ateneumista myös rakennuksena.

Jenni Haukion kolme valintaa

Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkö, tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio poimii Suomen taiteen tarina -näyttelystä kolme suosikkiaan, jotka kattavat laajan skaalan kultakauden maisemista poptaiteeseen. Monipuolisesti kulttuuria rakastavasta ja tuntevasta Haukiosta paljastuu myös Beatles-fani ja museokortin vankka kannattaja.

Tilaa Ateneumin blogit

Lisää alla olevaan laatikkoon sähköpostiosoitteesi ja saat Ateneumin kuukausittaisen Kuukauden vieraan ja Museonjohtajan blogin suoraan sähköpostiisi.

Aukioloajat

ti, pe 10–18
ke, to 10–20
la, su 10–17
ma suljettu

Lipunmyynti päättyy puoli tuntia ennen museon sulkemisaikaa.

POIKKEAVAT AUKIOLOAJAT

Pääsymaksut

Normaali pääsymaksu 15 €
Alennettu pääsymaksu 13 €
Alle 18-vuotiaat maksutta
S-Etukortilla 14 €

Lipunmyynti päättyy puoli tuntia ennen museon sulkemisaikaa.

Alennukset ja maksutavat
Yhteystiedot

Kaivokatu 2, 00100 Helsinki 0294 500 401 ainfo@ateneum.fi

Saavutettavuus

Liikkumisesteetön sisäänkäynti museoon Ateneuminkujalta.

Lue lisää saavutettavuudesta
Opasvaraukset

(ma-pe 9-15) 0294 500 500

Opastustiedustelu
Museokauppa

Ateneumin museokauppa sijaitsee sisäpihalla ja palvelee museon aukioloaikoina.
Kaupan puhelinnumero 0294 500 434.

Kansallisgallerian verkkokauppa
ATENEUM BISTRO

Ateneum Bistro tarjoaa klassista suomalaista bistroruokaa modernilla twistillä. Lounasta on tarjolla tiistaista perjantaihin klo 11-14. Lisäksi tarjolla on kahvilatuotteita.

Lisää Ateneum Bistrosta