Katri Saarikivi: Tunneruokaa aivoille

”Mielikuvitus on tärkeä empatiataito, ja taidekokemukset rikastavat mielikuvitusta”, sanoo aivotutkija Katri Saarikivi.

Mitä aivoissasi tapahtuu, kun antaudut tutkimaan taideteosta keskittyneesti? Mitä tekemistä taidenäyttelyllä on sen kanssa, miten hyvin ymmärrät muita ihmisiä? Aivotutkija Katri Saarikivi kävi Ateneumissa ja kertoi, mitä Haavoittunut enkeli sai aikaan hänen herkässä lapsenmielessään.

Kuka

Katri Saarikivi, 33

Työ: aivotutkija, yrittäjä
Koti: Helsingissä
Perhe: sisko, siskonpoika, isoäiti
Harrastukset: jazztanssi, voimaharjoittelu, aikuisvoimistelu, pianonsoitto

Katrin kolme taidesuosikkia:

  • Pixelache (Pikseliähky) -taidefestivaali ja yhteisö; kokeellisen taiteen, muotoilun, tutkimuksen ja aktivismin monialafoorumi Helsingissä
  • Suomen jatkuvasti monipuolistuva ja elävä katutaide
  • Drag-taiteilijat, jotka ovat usein samaan aikaan laulajia, komediennejä, tanssijoita sekä puku- ja meikkitaiteilijoita

”Mielikuvitus on tärkeä empatiataito, ja taidekokemukset rikastavat mielikuvitusta”, sanoo aivotutkija Katri Saarikivi.

Yksi suomalaisen maalaustaiteen ikonisimmista teoksista, Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli (1903), herättää Katri Saarikivessä pienen kammonväristyksen. Lapsuudesta on jäänyt vahva tunnemuisto televisiossa esitetystä taidedokumentista, joka näytti lähikuvaa verisestä siivestä. Tunnelma oli niin ahdistava, että teos saa aikaan samankaltaisen tunteen vieläkin, lähes 30 vuotta myöhemmin.

”Hah, mieleni haavoittui Haavoittuneesta enkelistä! Mutta juuri tässä on taiteen voima: se kykenee herättämään vahvoja tunteita”, sanoo Katri Saarikivi.

Kuvataiteen, kirjallisuuden tai musiikin avulla voi kokea tunteita, joita ei omassa elämässä muuten välttämättä koskaan kohtaisi. Tunteiden kokeminen on eräänlaista aivojen pääomaa: se auttaa mielikuvitusta kehittymään.

”Taide voi auttaa ymmärtämään asioita ja ihmisiä, joita ei oikeasti ole kohdannut. Siis kehittää empatiataitoja, joita juuri nyt niin kiivaasti tutkitaan”, Saarikivi sanoo. Empatiaan kuuluu toisen ajatusten ja tunteiden ymmärtämistä ja jakamista, sekä lisäksi myötätuntoa, auttamishalukkuutta.

Empatiataidot ovat yksi hänen tutkimuskohteistaan. Tietokoneiden ja älylaitteiden aikakaudella on herännyt paljon kysymyksiä siitä, mitä tapahtuu tunnetaidoillemme, kun keskustelemme niin paljon erilaisten digitaalisten laitteiden välityksellä.

Olemme verkkokäyttäytymisessämme vähemmän empaattisia kuin tosielämässä. Väärinkäsityksiä syntyy helpommin digitaalisessa viestinnässä kuin jos puhuisimme kasvotusten.

Saarikivi selvittää tutkimusryhmänsä kanssa, miten netinkäyttö vaikuttaa nuorten tunnetaitoihin, mitä ihmisen aivoissa tapahtuu vuorovaikutuksen aikana ja miten tunteita voidaan digitaalisessa kanssakäymisessä välittää ihmiseltä toiselle.

Eli miten aivot toimivat digiaikana ja miten ne kenties muuttuvat uusien käyttäytymistapojen seurauksena.

”Taiteen avulla pystyy käsittelemään tunteitaan turvallisesti ja ikään kuin mutkan kautta”, sanoo aivotutkija Katri Saarikivi.

”Taiteen avulla pystyy käsittelemään tunteitaan turvallisesti ja ikään kuin mutkan kautta”, sanoo aivotutkija Katri Saarikivi.

Synkronoidut signaalit

Saarikivi vetää Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä NEMO-tutkimushanketta, joka voitti Helsinki Challenge -ideakilpailun toissa vuonna. Se työllistää vetäjänsä lisäksi useita tutkijoita. Hän on myös perustanut uuden tutkimusprojektin, joka on juuri saanut Tekesiltä rahoitusta empatian ja vuorovaikutuksen tutkimiseen tosielämän tilanteissa. Projektissa on mukana Oulun yliopisto, Aalto-yliopisto sekä kymmenen partneriyritystä, joissa ihmistenvälistä vuorovaikutusta tutkitaan.

Yksi meneillään olevan tutkimuksen kysymyksistä liittyy teini-ikäisten netinkäyttöön: tavoite on selvittää, onko käytön aloitusiällä, määrällä ja laadulla yhteyttä empatiaan liittyvien aivorakenteiden kehittymiseen. Tätä tutkitaan sekä kuvaamalla nuorten aivoja että kysymällä tarkoin heidän netinkäytöstään.

”Mittaamme myös kahden koehenkilön aivoja yhtä aikaa ja tutkimme aivojen rytmisen toiminnan synkronointia. Hypoteesi on, että synkronoituminen olisi yhteydessä yhteistyöhön ja jaetun oppimisen nopeuteen. Toisin sanoen: teemmekö paremmin töitä yhdessä, jos aivomme pääsevät samalle taajuudelle?” Katri Saarikivi selittää.

”Olla samalla aaltopituudella” kuvaa arkikielessäkin hyvää yhteisymmärrystä. Mitä se tarkoittaa aivoissa – siitä Saarikiven tutkimusprojekti ottaa selvää.

Katoavatko empatiataidot, kun kasvokkain kohtaamisen sijasta viestimme niin paljon digitaalisten laitteiden välityksellä? Muun muassa tätä selvittää aivotutkija Katri Saarikivi. Helena Pylkkäsen Giannicolo-veistos vuodelta 1976 kuuluu Ateneumin kokoelmiin.

Katoavatko empatiataidot, kun kasvokkain kohtaamisen sijasta viestimme niin paljon digitaalisten laitteiden välityksellä? Muun muassa tätä selvittää aivotutkija Katri Saarikivi. Helena Pylkkäsen Giannicolo-veistos vuodelta 1976 kuuluu Ateneumin kokoelmiin.

Hankkeessa tutkitaan myös aikuisten digitaalista viestintää. Parhaillaan etsitään kokeeseen ystäväpareja, jotka laitetaan arvioimaan toistensa viestejä. Tutkijoita kiinnostaa, millaisia tunteita pikaviesteissä yritetään välittää ja miten hyvin ne oikeasti menevät perille.

Tutkimusryhmässä kehitetään myös erilaisia applikaatioita digitaalisen tunneviestinnän rikastamiseen. Esimerkiksi tunteita voisi välittää myös tuntoaistin kautta. Tutkimusten mukaan tulkitsemme kulttuurista riippumatta tietyt liikkeen piirteet samalla tavalla: nopea liike merkitsee kiihtymistä, hidas rauhallista, ylöspäin suuntautuva liike iloisuutta ja niin edelleen. Näitä piirteitä hyödyntämällä voitaisiin rakentaa vaikkapa tunnehiha, joka välittäisi kaverisi käsivarteen jatkuvasti muuttuvaa tunnetilaasi digitaalisen viestittelyn aikana.

Pikku Kakkosen katsojille NEMO-tutkimushanke näkyy uutena Reima Räiske -pelihahmona, jonka kehittämisessä tutkijat ovat olleet mukana. Myös pelillä tähdätään tunnetaitojen kehittämiseen.

”Kaikki tämä tähtää yhä laadukkaampaan vuorovaikutukseen, jossa tunteet olisivat luonnollisesti mukana. Nyt meillä on jo tunteita ilmaisevat hymiöt, emojit, esimerkiksi Facebook-viestinnässä, mutta se on vasta alkua”, Katri Saarikivi sanoo.

Katri Saarikivi selvittää tutkimusprojekteissaan muun muassa digitaalisen viestinnän vaikutuksia aivoihin. Taustalla Eino Ruutsalon The Eagle vuodelta 1962.

Katri Saarikivi selvittää tutkimusprojekteissaan muun muassa digitaalisen viestinnän vaikutuksia aivoihin. Taustalla Eino Ruutsalon The Eagle vuodelta 1962.

Neuroestetiikka tutkii taide-elämystä aivoissa

Entä kulttuuri sitten? Digitaalisuus on osa nykykulttuuria, mutta suurin osa taiteesta vastaanotetaan ihan perinteisesti havainnoimalla: katsomalla, kuulemalla, lukemalla. Mitä tiedetään kulttuurin tekemisen tai kuluttamisen vaikutuksesta aivoihin?

”Eniten taiteiden vaikutuksista on tutkittu sitä, miten esimerkiksi taiteen ammattilaisten ja amatöörien aivot eroavat toisistaan. Toisin sanoen miten vaikkapa musiikin erittäin aktiivinen harjoittaminen muokkaa aivoja – ja sehän muokkaa: aivoissa esiintyy harmaata ainetta enemmän niillä alueilla, joita esimerkiksi soittaminen on aktivoinut. Sama pätee myös kuvataiteilijoihin. Näköaistin ja käden koordinaatioon liittyvät aivoalueet ovat ammattitaiteilijoilla aktiivisemmat kuin muilla.”

Neuroestetiikaksi kutsutun tieteen alueella tehdään juuri nyt paljon kiinnostavaa tutkimusta taide-elämysten aivoperustasta.

Mutta mitä aivoissa konkreettisesti tapahtuu, kun ihminen katselee silmää miellyttävää taideteosta?

”Tutkimusten mukaan esteettiset elämykset kuvataiteen parissa aktivoivat useita aivoalueita: havaintoon, tarkkaavaisuuteen ja päätöksentekoon sekä tunteisiin ja mielihyvään liittyvät aivoalueet ovat aktiivisia. Kaiken kaikkiaan taidenautinto stimuloi aivoja monipuolisesti.”

Musiikintutkimuksen puolella on selvitetty sitä, miksi ihmiset nauttivat surullisen musiikin kuuntelemisesta. Suruahan ei tunteena kukaan tavoittele, mutta silti surullisesta musiikista voi saada syvää nautintoa. Miten tätä epäloogisuutta voi selittää?

”Taiteen vastaanottaminen synnyttää monenlaisia kokemuksia, ja niiden avulla käsittelemme omia tunteitamme – turvallisesti ja ikään kuin mutkan kautta. Ei tarvitse kokea oikeaa uhkaa, mutta voi silti kokea pelkoa. Se kai on taiteen yksi tehtävistä, että se antaa tavallaan luvan kokea mitä vain, tunteiden koko kirjon, myös yllättäviä ja pelottavia tunteita.”

Kiinnostavaa on myös se, että tutkimusten mukaan esteettisten elämysten aikana aktivoituu myös default mode network -niminen aivoverkosto. Sitä kutsutaan myös mentalisointi- eli kuvitteluverkostoksi. Osuva nimitys voisi olla myös aivojen joutokäyntiverkosto, sillä se aktivoituu, kun ihminen on rennossa, ei kovin tavoitehakuisessa tai pinnistelevän keskittyneessä tilassa. Silloin ajatuksia ei ohjaa mikään valmis kaava.

”Mentalisointiverkoston toiminta on yhdistetty taiteesta nauttimisen ohella myös luovaan ajatteluun ja empatiaan. Sellaiset ihmiset, joilla verkosto on aktiivisempi, pärjäävät paremmin luovuustestissä. Ja silloin kun kuvittelemme, mitä toinen ihminen mahtaa ajatella, tämä verkosto on aktiivinen. Mielikuvitus on siis yksi tärkeä empatiataito!”

Taiteet voivat siis liittyä empatiaan montaa reittiä. Tunnekokemusten kautta voi oppia paremmin tunnistamaan omia tunteitaan ja siten myös ymmärtämään toista ihmistä. Kulttuurin ja taiteen voi ajatella vähentävän erilaisuuden pelkoa. Mentalisointiverkostoa ja sen tukemaa mielikuvitusta aktivoimalla taide voi ruokkia kykyä nähdä asioita toisten näkökulmasta.

Silloin kun se on mahdollista, taideteoksiin on ihanaa koskea! Katri Saarikivellä on ollut tapana kosketella veistoksia isovanhempiensa kodissa, jossa on paljon taidetta.

Silloin kun se on mahdollista, taideteoksiin on ihanaa koskea! Katri Saarikivellä on ollut tapana kosketella veistoksia isovanhempiensa kodissa, jossa on paljon taidetta.

Työhuoneeseen piirtelemään

Katri Saarikiven mentalisointiverkosto aktivoituu useimmiten jazztanssitunnilla tai musiikin avulla. Kuvataiteen harrastaminen kuuluu erityisesti lomamielentilaan, mielen rentoon vaelteluun.

Siihen siis pyrimme Ateneumin-vierailullakin! Kierrämme Haavoittuneen enkelin kaukaa ja aloitamme Suomen taiteen tarinaan tutustumisen käänteisessä järjestyksessä, uusimmista teoksista vanhimpiin.

Katri Saarikivellä on perhesyitä tuntea Ateneum läheiseksi, sillä hänen isoisänsä Sakari Saarikivi (1911–1985) oli Ateneumin intendentti vuosina 1969–1977. Katri oli vasta kaksivuotias, kun isoisä kuoli, joten he eivät ehtineet taiteesta keskustella. Isoisää olisi varmasti kiinnostanut Katrin Haavoittunut enkeli -kokemus, sillä hän oli tehnyt väitöskirjansa vuonna 1948 Hugo Simbergin tuotannosta. Isoisän vaikutus Katrin taidekokemuksiin konkretisoitui hienoissa värikynissä ja tusseissa, joita Katri sai lainata isovanhemmilla vieraillessaan.

”Olin ujo lapsi, ja pakenin sukujuhlissa isoisän työhuoneeseen piirtelemään.”

Ässä-taidegalleriaa pyörittäneen isoäitinsä Annikki Saarikiven kanssa Katri kierteli taidenäyttelyissä ja kuuli tarinoita taiteilijoista. Isovanhempien kotona oli paljon taidetta, ja erityisen ihanaa Katrin mielestä oli se, että veistoksiin sai koskea.

”Hipelöin aina yhden pronssisen saukon pintaa, se oli sileä ja kiehtova! Ja työnsin sormet hevosveistoksen sieraimiin.”

Kiertelemme Suomen taiteen tarinaa 1970-luvun töistä taaksepäin. Katri Saarikivi yrittää kuvailla yhtä lempitaiteilijaansa, mutta ei yhtäkkiä muista hänen nimeään.

”Ne vähän sammakkomaiset hahmot… Äh, en millään muista taiteilijaa.”

Lohdullista meille muille – nimimuistin hataruus vaivaa siis myös aivotutkijaa!

”Totta kai, kaikki unohtelevat nimiä, ja erityisen vaikeaa itselleni tuntuu olevan muistaa kulttuuriin liittyvät nimet, kuten näyttelijät. Unohdan äärimmäisen helposti elokuvat, joita käyn katsomassa ja kirjat, jotka luen. Olen pohtinut, mistä se johtuu. Ilmeisesti näillä sinänsä tärkeillä taidekokemuksilla on usein liian vähän yhteyksiä arkielämään ja siihen liittyvään tietoon aivoissa. Elämys on aivoissa kuin omassa umpiossaan, eikä siihen pääse käsiksi. Siksi nimiä on välillä tosi vaikeaa palauttaa mieleen.”

Kun nimeä yrittää väkisin kaivaa mielestään, se ei onnistu. Mutta kun luopuu pakottamasta ja ajattelee jotain ihan muuta, nimi usein putkahtaa mieleen. Miksi niin käy?

”Arvelen, että kun yrittää pakottaa mieltään johonkin suuntaan, ei kykene vastaanottamaan herkkiä signaaleja, jotka voisivat antaa vihjeitä. Mutta kun tarkkaavaisuus herpaantuu, asia putkahtaa mieleen aivan itsestään. Rennossa mielentilassa aivot toimivat luovemmin!”

Niin käy nytkin. Taiteilija on Juhani Linnovaara!

Teksti: Leeni Peltonen
Kuvat Katri Saarikivestä: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen

”Taiteen vastaanotto aktivoi aivoissa monia alueita, jotka liittyvät havaintoon, tarkkaavaisuuteen, päätöksentekoon, tunteisiin ja mielihyvään”, sanoo aivotutkija Katri Saarikivi. Taustalla Pentti Kaskipuron grafiikkaa.

”Taiteen vastaanotto aktivoi aivoissa monia alueita, jotka liittyvät havaintoon, tarkkaavaisuuteen, päätöksentekoon, tunteisiin ja mielihyvään”, sanoo aivotutkija Katri Saarikivi. Taustalla Pentti Kaskipuron grafiikkaa.

Sarjakuvataiteilija Kari Korhonen ja maailma ankkojen silmin

Roope Ankka on aivan väärin ymmärretty hahmo, sanoo sarjakuvapiirtäjä Kari Korhonen. Hänen kynästään syntyy joka päivä ruutuja, jotka leviävät ympäri maailmaa Aku Ankan sivuilla. Hänen ja muiden Ankka-taiteilijoiden näkemykset kultakauden klassikkoteoksista ovat rantautuneet Ateneumiin – ja valloittaneet etenkin nuoren yleisön.

Tilaa Ateneumin blogit

Lisää alla olevaan laatikkoon sähköpostiosoitteesi ja saat Ateneumin kuukausittaisen Kuukauden vieraan ja Museonjohtajan blogin suoraan sähköpostiisi.

Aukioloajat

ti, pe 10–18
ke, to 10–20
la, su 10–17
ma suljettu

Lipunmyynti päättyy puoli tuntia ennen museon sulkemisaikaa.

POIKKEAVAT AUKIOLOAJAT

Pääsymaksut

Normaali pääsymaksu 15 €
Alennettu pääsymaksu 13 €
Alle 18-vuotiaat maksutta
S-Etukortilla 14 €

Lipunmyynti päättyy puoli tuntia ennen museon sulkemisaikaa.

Alennukset ja maksutavat
Yhteystiedot

Kaivokatu 2, 00100 Helsinki 0294 500 401 ainfo@ateneum.fi

Saavutettavuus

Liikkumisesteetön sisäänkäynti museoon Ateneuminkujalta.

Lue lisää saavutettavuudesta
Opasvaraukset

(ma-pe 9-15) 0294 500 500

Opastustiedustelu
Museokauppa

Ateneumin museokauppa sijaitsee sisäpihalla ja palvelee museon aukioloaikoina.
Kaupan puhelinnumero 0294 500 434.

Kansallisgallerian verkkokauppa
ATENEUM BISTRO

Ateneum Bistro tarjoaa klassista suomalaista bistroruokaa modernilla twistillä. Lounasta on tarjolla tiistaista perjantaihin klo 11-14. Lisäksi tarjolla on kahvilatuotteita.

Lisää Ateneum Bistrosta