Muuttuivat murut hyviksi,
kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli
alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli
yläiseksi taivahaksi

(Kalevalan 1. runo, säkeet 231–236)

Synnyt ovat myyttejä eli kertomuksia, jotka vastaavat ihmisyhteisön perimmäisiin kysymyksiin. Eri kulttuureissa on omat syntymyyttinsä, jotka selittävät maailman, ihmisen ja erilaisten ilmiöiden alkuperää.

Kalevalan maailmansyntymyytissä Ilmatar laskeutuu veteen veden emoksi. Sotka munii veden emon polvelle kuusi kultaista ja yhden rautaisen munan. Munat rikkoutuvat, ja niistä muodostuvat maa, taivas, aurinko, kuu ja pilvet. Veden emo itse luo mereen niemiä, syvänteitä, lahtia, luotoja ja kareja. Lopulta veden emo synnyttää Väinämöisen, joka nousee maalle ja jatkaa luomistyötä laittamalla Sampsa Pellervoisen kylvämään puita. Väinämöinen itse saa kotkalta tulen ja polttaa ensimmäisen kasken, johon hän kylvää ohraa.

Ennen vanhaan uskottiin, että asioita voidaan hallita, mikäli niiden synty tunnetaan. Niinpä esimerkiksi Lemminkäinen kukistaa Kalevalan 26. runossa suuren käärmeen käärmeen syntysanojen avulla.