Kalevalan runo 50 (SKS) >

Marjatta, korea kuopus,
meni matkoa vähäisen,
meni marjan katsantahan,
punapuolan poimintahan
hyppysillähän hyvillä
kätösillä kaunihilla.

(Kalevalan 50. runo, säkeet 95–100)

Marjatasta kerrotaan Kalevalan viimeisessä runossa. Hänen hahmonsa yhdistyy kristinuskon Neitsyt Mariaan. Marjatta on kaunis ja siveä nuori tyttö, joka lähtee paimeneen ja tulee raskaaksi puolukasta. Raskaus herättää pahennusta, koska Marjatta ei ole naimisissa. Marjatta synnyttää metsässä pojan, joka katoaa pian syntymänsä jälkeen. Myöhemmin poika löytyy suosta. Lasta tulee kastamaan ukko, joka ei kuitenkaan suostu ristimään isätöntä poikaa, ja Väinämöinen kutsutaan päättämään lapsen kohtalosta. Väinämöinen tuomitsee pojan surmattavaksi, mutta kaksiviikkoinen poika pitää itse puolustuspuheen, jonka jälkeen hänet kastetaan Karjalan kuninkaaksi. Syrjäytetty Väinämöinen lähtee vaskisella veneellä mutta ennustaa, että joskus häntä vielä tarvitaan. Väinämöinen jättää kanteleen, soiton ja laulun perinnöksi suomalaisille.