Kalevalan runot 1, 7, 10, 13–15, 18–22, 27, 30, 38, 40, 42, 45–47 ja 49 (SKS) >

Louhi, Pohjolan emäntä,
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Sille työnnän tyttäreni,
sille lapseni lupoan,
joka sampuen takovi,
kannen kirjo kirjoittavi

(Kalevalan 7. runo, säkeet 339–344)

Louhi on emäntä kylmässä ja pimeässä Pohjolassa. Väinämöinen suistuu mereen ja kotka kuljettaa hänet Pohjolan rannoille. Louhi löytää Väinämöisen ja sallii tämän palata kotiin sillä ehdolla, että saa palkkioksi sammon. Väinämöinen lähettää Ilmarisen Pohjolaan sampoa takomaan, ja Pohjolan emäntä lupaa takojalle tyttärensä puolisoksi. Sampo valmistuu, mutta tytär ei suostu heti Ilmarisen vaimoksi.

Louhi asettaa mahdottomia tehtäviä Lemminkäiselle, joka tulee kosimaan hänen tytärtään. Lemminkäinen epäonnistuu viimeisessä tehtävässä. Seuraavaksi Pohjan neitoa tavoittelevat Väinämöinen ja Ilmarinen. Louhi neuvoo tytärtä menemään vaimoksi Väinämöiselle. Tytär valitsee kuitenkin Ilmarisen ja auttaa tätä selviytymään tehtävistä, jotka Louhi määrää sulhasehdokkaalle. Pohjolassa vietetään häät.

Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen ryöstävät sammon Pohjolasta, kun Louhi ei suostu jakamaan sitä heidän kanssaan. Louhi lähettää erilaisia vastuksia veneellä pakenevien ryöstäjien tielle ja lähtee viimein itse kokkolinnuksi muuntautuneena ajamaan näitä takaa. Sampo tuhoutuu taistelussa, Louhelle jää siitä ainoastaan kansi. Kostoksi Louhi lähettää Kalevalaan tauteja ja varastaa taivaan valot, jotka hän myöhemmin palauttaa taivaalle.