Kalevalan ja Kantelettaren kokoajana tunnettu Elias Lönnrot (1802–1882) oli lääkäri, kielentutkija, suomen kielen uudistaja ja suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja. Hän oli oman aikansa aktiivinen kulttuurivaikuttaja. Lönnrot teki 1800-luvun alkupuolella useita runonkeruumatkoja, joista useimmat Vienan Karjalaan. Keräämiensä runojen pohjalta hän kokosi myös Kalevalan. Lue lisää sivulta Tietoa Kalevalasta.

Kalevala perustuu suulliseen perinteeseen. Runot muuttuivat laulajalta toiselle siirtyessään. Valtava määrä runonlaulajilta kerättyä, kalevalamittaista kansanrunoutta on julkaistu kirjasarjassa Suomen Kansan Vanhat Runot (SKVR), joka löytyy myös verkosta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tuottamana tietokantana.

1800-luvun loppupuolella oltiin hyvin kiinnostuneita suomalaisten alkuperästä ja sitä kautta myös kalevalaisesta kulttuurista ja kansanrunoudesta. Kalevalaisten laulujen esittäjiä sanottiin runonlaulajiksi ja heitä pidettiin alkuperäisimmän suomalaisen kulttuurin edustajina. Runonlaulajia alettiin tuoda esiintymään suuriin kaupunkeihin.

Etenkin inkeriläinen, lyyristen runojen laulaja Larin Paraske herätti innostusta esiintyessään Helsingissä 1891. Taiteilijat maalasivat hänestä muotokuvia ja myöhemmin paljastettiin Alpo Sailon hänestä muovaama veistos Helsingissä Hakasalmen puistossa. Jo Parasken elinaikaan osattiin ”brändäys”: hänestä haluttiin muovata julkisuuteen kalevalaisen runonlaulun malliesimerkki.