Kalevalan runot 31–36. (SKS) >

Kullervo, Kalervon poika,
sinisukka äijön lapsi,
sai tuosta elelemähän
alla varjon vanhempien;
ei saanut älyämähän,
miehen mieltä ottamahan,
kun oli kaltoin kasvateltu,
tuhmin lasna tuuiteltu
luona kalton kasvattajan,
tuon on tuhman tuuittajan.

(Kalevalan 35. runo, säkeet 1–10)

Untamon ja Kalervon veljesriita johtaa siihen, että Untamon väki hävittää Kalervon talon asukkaineen. Perheestä jää jäljelle Kullervo, poikalapsi, jolla on yliluonnollisia voimia. Jo kolmikuisena Kullervo vannoo kostoa Untamolle. Kullervoa yritetään tappaa, mutta häntä ei saada hengiltä. Untamo laittaa Kullervon työhön, mutta Kullervo ei onnistu missään tehtävässä, joka hänelle annetaan, vaan saa suunnatonta tuhoa aikaan.

Kullervo myydään orjaksi Ilmariselle. Paimenessa ollessaan hän rikkoo isänsä perintöpuukon kiveen, jonka Ilmarisen vaimo on ilkeyttään leiponut eväsleivän sisään. Kullervo kostaa ajamalla karjan suohon. Kotiin hän vie lauman karhuja ja susia, jotka tappavat emännän.

Kullervo kuulee, että hänen perheensä on elossa, ja löytää vanhempansa metsästä. Isä lähettää Kullervon maksamaan veroja, ja paluumatkalla Kullervo viettelee tuntemattoman tytön. Kohta paljastuu, että tyttö onkin Kullervon metsään kadonnut sisar. Sisar hukuttautuu. Kullervo lähtee kostoretkelle ja surmaa Untamon väen. Kun hän palaa kotiin, hän löytää perheensä kuolleena. Kullervo lähtee metsään ja surmaa itsensä miekallaan.