Kalevalan runot 3 ja 6 (SKS) >

"[--]Ammun vanhan Väinämöisen,
lasken laulajan ikuisen
läpi syämen, maksan kautta,
halki hartiolihojen."

(Kalevalan 6. runo, säkeet 110–114)

Joukahaista kuvataan Kalevalassa sanoilla nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen. Hän on Väinämöisen tavoin tietäjä. Kuultuaan Väinämöisen mahtavuudesta Joukahainen haastaa tämän kilpailemaan kanssaan tiedoissa. Vanha ja nuori tietäjä ryhtyvät kilpalaulantaan. Vanha Väinämöinen osoittautuu nuorta tietäjää mahtavammaksi ja laulaa tämän suohon. Hädissään Joukahainen lupaa Väinämöiselle Aino-sisarensa vaimoksi, jos Väinämöinen päästää hänet pois suosta. Aino ei halua vanhan miehen vaimoksi vaan hukuttautuu. Joukahainen syyttää Väinämöistä sisarensa kuolemasta ja päättää kostaa tälle äitinsä estelyistä huolimatta. Hän ampuu Väinämöistä tulisella jousella ja suistaa tämän hevosineen mereen. Joukahainen luulee Väinämöisen kuolleen, mutta kokkolintu pelastaa vanhan tietäjän.