ti, pe 10-18 | ke, to 10-20 | la, su 10-17
Neuvonta: 0294 500 401
Vaihde: 0294 500 200
Opasvaraukset: 0294 500 500 (ma-pe 9-15)
 

Vilho Lampi: Mietiskelijä (Omakuva), 1929

 

Vilho Lampi (1898–1936) asui ja työskenteli suuren osan urastaan Pohjanmaalla, Limingalla. Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1920-luvun alkupuolella opettajinaan mm. Alvar Cawén, Markus Collin ja Ilmari Aalto. Lampi osallistui yhteisnäyttelyihin Helsingissä vuosikymmenen puolivälin paikkeilla. Hänen tämän kauden maalauksilleen on ominaista murretut värit ja osin kubistisesti tyylitellyt kompositiot. Esitystapa tuo mieleen Marraskuun ryhmän taiteen.

Muutamaa vuotta myöhemmin, 1920- ja 1930-lukujen taitteessa Lampi teki sarjan suurikokoisia ja voimakkaita maalauksia, jotka kuuluvat omaperäisimpiin hänen tuotannossaan. Jo teosten nimet ilmentävät niiden dramaattista aihepiiriä: Hevoshuijarit (1930), Mestaaja (1930), Sianhirtto (1930), Itsemurhaaja (n. 1930), Puukkojunkkari (1930), Maakunnan keisari (1930). Esitystapa on korostetun ekspressionistista. Värinkäyttö on voimakasta, yksittäiset siveltimenvedot erottuvat paksuina ja rajuina kuvapinnalla, ja usein kiinteät ääriviivat luovat kuviin rytmisen poljennon. Joissakin maalauksissa on tosin pyritty synteettisempään otteeseen laajojen väripintojen ja pelkistetyn tyylittelyn avulla (esim. Mestaaja ja Yö Retuperällä, 1930). Tyylilliset lähtökohdat ovat Vincent van Goghin ja Edvard Munchin taiteessa.

Lampi teki uransa aikana useita omakuvia. Hän on kuvannut itsensä etenkin vuosien 1928–1931 maalauksissa korskeana ja ylpeänä hahmona, joka tarkastelee uhmakkaasti katsojaa olkapään yli kääntyneessä asennossa. Omakuvien rehvakkuus tuo väistämättä mieleen ajankohdan poliittisen tilanteen Lapuan liikkeineen sekä sen pinnalle nostaman pohjalaisen miehisen uhon.

Monissa maalauksissa värikkäät siveltimenvedot kehystävät säteittäisesti taiteilijan päätä ja korostavat siten hatun lierien rajaamia kasvoja. Mietiskelijä-teos (1929) poikkeaa kuitenkin osittain tästä kaavasta. Siinä Lampi on esittänyt itsensä ajatuksiin vaipuneena ja päätään toiseen käteensä nojaavana hahmona. Asento tuo mieleen vanhan melankolia-temperamenttia esittävän kuvausperinteen. Taiteilijan katse on silti terävä ja harkitseva, eteenpäin tulevaisuuteen suuntautunut.

Sommitelma on vankka ja perustuu tiettyihin geometrisiin perusmuotoihin, kuten Lammen teoksissa on usein laita. Oikea olkapää ja hatun lieri taustoineen rajaa kuvan yläosaan suorakulmaisen kolmion. Tätä täydentää oikeasta alakulmasta viistosti nouseva käsivarsi, jonka linja muodostaa hatunlierin kanssa oikealle toisen suorakulmaisen kolmion. Vaikka kuvassa ei ole varsinaisia ääriviivoja, niin selkeästi toisistaan poikkeavat valo-varjoalueet erottavat figuurin ja sen yksityiskohdat hyvin taustasta.

Varsin poikkeuksellisesti Lampi on käyttänyt Mietiskelijä-teoksessa pointillistista, pilkkumaista sivellintekniikkaa vahvojen siveltimenvetojen sijasta. Hieman vastaavaa esitystapaa hän on soveltanut tosin muutamissa muissakin tämän kauden töissä, kuten maalauksissa Mylly ja aurinko (1929) sekä Puukkojunkkari. Värien paksuus vaihtelee suuresti eri puolilla kuvaa. Kasvojen valoisat osat on rapattu paksulla impasto-kerroksella, kun taas lierihatun sivulta kuultaa muutamien mustien vetojen välistä ruskea vaneri, jolle teos on maalattu.

Uransa loppupuolella, Pariisin opintomatkan jälkeen, Lampi siirtyi pois ekspressionistisesta ilmaisusta. Hän kehitti myöhäiskauden hiljentyneen, jopa intimistisen maisemamaalaustyylinsä, joka on kaukana aikaisemman kauden uhmakkaista tunnelmista. Näissä vuosien 1933–1935 liminkalaisissa lakeuden maisemissa teräväpiirteinen viiva esimerkiksi puiden oksistoissa yhdistyy pointillistisiin väripintoihin, joilla maa ja taivas on esitetty. Maalaustekniikan osalta Mietiskelijä-teos ennakoi tavallaan jo tätä murrosta ja myöhäistuotannolle ominaista siveltimen käyttöä.

Vanerille työstetyn kuvan toisella puolella on aikaisemmin tehty, mutta luonnosmaiseksi jäänyt maalaus, jonka aiheena on ollut pontikan keitto. Taustapuolen luonnos on siis viimeistään vuodelta 1929, jolloin etupuolen Mietiskelijä valmistui, tai korkeintaan vuotta aiemmin aloitettu. Lampi toteutti aiheen toiselle pohjalle lopulliseksi Viinankeittäjät-teokseksi vuonna 1930. Pontikan valmistamisen kuvaus oli varsin uskallettu aihe kieltolain aikana, ja Lampi joutuikin sen johdosta käräjille 1930.

Mietiskelijä-taulu oli esillä Vilho Lammen ainoassa yksityisnäyttelyssä Oulussa 1931. Sen vierelle oli ripustettu vielä suurempi maalaus, sini-vihersävyinen Hevoshuijarit. Näyttely oli kohtalainen menestys, ja Lampi myi sieltä lähes puolet teoksista, 23 työtä.

Näyttelyn jälkeen hän jatkoi maalaamista muutaman vuoden ajan, kunnes hukuttautui Oulun Merikoskeen maaliskuussa 1936.