ti, pe 10-18 | ke, to 9-20 | la, su 10-17
Neuvonta: 0294 500 401
Vaihde: 0294 500 200

R.W. Ekman: Keisari Aleksanteri II julistaa vuoden 1863 säätyvaltiopäivät avatuiksi, 1863–65

 

Ekmanin maalaus on harvinainen teos Suomen kuvataiteen historiassa. Se on poikkeuksellisen suurikokoinen ja se kuvaa erityislaatuista tapahtumaa, säätyvaltiopäivien avajaisia 18. syyskuuta 1863 Helsingin keisarillisessa palatsissa eli nykyisessä Presidentinlinnassa. Edellisen kerran Suomessa oli pidetty vastaavat valtiopäivät yli 54 vuotta aikaisemmin Porvoossa vuonna 1809. Ne olivat ensimmäiset autonomian ajan valtiopäivät, ja silloin Suomi liitettiin hallinnollisesti Venäjän suuriruhtinaskunnaksi. Vuonna 1863 Valtaistuinsalissa (nyk. Peilisali) pidetyt avajaiset olivat siis järjestyksessä toiset. Niiden jälkeen varsinaisia valtiopäiviä pidettiin keisarin kutsusta 5-3 vuoden välein.

Maalauksessa on kuvattuna suuri osa valtiopäiville osallistuneista eri säätyjen edustajista. Myös tässä mielessä se on harvinainen dokumentti ja varsin tarkka muotokuvagalleria aikansa keskeisistä vaikuttajista ja merkkimiehistä.

Monumentaalinen taulu tilattiin Ekmanilta 3000 ruplan hintaan senaatin toimesta. Yhteyshenkilönä toimi senaattori Johan Vilhelm Snellman. Kirjeenvaihdon perusteella ilmenee, että jokaisen maalaukseen kuvansa haluavan osanottajan tuli toimittaa Ekmanille valokuva itsestään, minkä lisäksi taiteilija sai valokuvan itse salista sekä matkakorvauksen valtiopäiville matkustamisesta. Valokuvien käyttö osoittaa teoksen dokumentaarisen lähtökohdan. Sen vuoksi Ekman ei ole tavoitellut kovin kokonaisvaltaista maalauksellista otetta, vaan hän on pyrkinyt kuvaamaan osanottajat tunnistettavina aina kunniamerkkejä ja pukujen pieniä yksityiskohtia myöten.

Maalauksen pohjalta tehtiin myös litografia, johon on merkitty kuvassa esiintyvät valtiopäivien osanottajat eli miespuoliset henkilöt. Heidät siis tunnetaan. Sen sijaan parvella tapahtumaa todistamassa olleet naiset ovat jääneet paljolti tunnistamattomiksi. Tosin jokin vuosi sitten osa heistä pystyttiin nimeämään valokuvien ja pukujen vertailevan tutkimuksen avulla. Esimerkiksi oikealla lehterillä seisoo violetissa asussa Aurora Karamzin.

Kiinnostava yksityiskohta on myös kattokruunun taakse jäävä Suomen leijonavaakuna, joka on siis jätetty tarkoituksella osittain piiloon, mutta sijoitettu kuitenkin valtaistuinkatoksessa olevan Venäjän vaakunan yläpuolelle.

Teos kuuluu Suomen ritariston ja aatelin kokoelmiin. Sen pysyvä ripustuspaikka on Ritarihuoneella.