ti, pe 10-18 | ke, to 9-20 | la, su 10-17
Neuvonta: 0294 500 401
Vaihde: 0294 500 200
Opasvaraukset: 0294 500 500 (ma-pe 9-15)
 

Presidentinlinnan historiaa

 

Suomen presidentin linnan historia juontaa juurensa 1800-luvun alkuun, jolloin vaatimattoman puukaupungin muutos keisarillisen empiretyylin hallitsemaksi Itämeren helmeksi alkoi. Taustalla oli vuoden 1808 tuhoisa palo, jonka jälkeen Helsingin keskustaan sai rakentaa vain kivisiä rakennuksia. Kaupungin keskustan uudelleenrakentaminen vauhdittui, kun Suomesta tuli 1808-09 sodan jälkeen Venäjän keisarikunnan autonominen osa, ja keisari Aleksanteri I nimitti Helsingin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi. Uudisrakennuksilta vaadittiin nyt laatua ja loistokkuutta.

KAUPPIASTALO

Vuonna 1814 arkkitehti Pehr Granstedt suunnitteli varakkaalle kauppias ja laivanvarustaja J. H. Heidenstrauchille näyttävän toimitalon. Kolmikerroksisen rakennuksen, nykyisen Presidentinlinnan, ensimmäinen kerros oli varattu kaupankäynnille ja toinen Heidenstrauchien asuinkäyttöön. Kolmas kerros oli jaettu vuokrattaviksi huoneistoiksi. Rakennus valmistui 1820 ja se ehti toimia kauppiastalona 17 vuotta, kunnes Suomen senaatti osti sen Venäjän keisareiden Suomen-residenssiksi vuonna 1837.

KEISARILLINEN PALATSI

Kauppiastalon ostoa edelsi vuosia kestänyt suunnitteluvaihe. Keisarillista palatsia ehdotettiin muun muassa Tähtitorninmäelle, Esplanadin puiston itäpäähän ja Katajanokalle. Keisarin määräyksestä uudesta palatsirakennuksesta kuitenkin luovuttiin ja kauppiastalo muokattiin keisarillista käyttöä varten. Korjaus- ja laajennussuunnitelman laati Carl Ludvig Engel, Helsingin tunnusomaisen empirekeskustan luonut arkkitehti. Siipirakennukseen valmistui tanssisali, ruokasali, keittiö, palatsin henkilökunnan tiloja sekä kreikkalaiskatolinen kirkko.

Ensimmäisessä kerroksessa olivat henkilökunnan asuintilat ja keittiöt, toisessa keisarin vastaanotto- ja työtilat sekä osa makuuhuoneista. Ruokasali, tanssisali ja kirkko olivat kahden kerroksen korkuiset. Kolmannessa kerroksessa sijaitsivat keisariperheen tilat, ja sieltä oli myös kulku pieneen näköalatorniin. Sisustuksessa luotettiin pääasiassa helsinkiläisiin käsityöläisiin. Joitakin hienoimpia huonekaluja ja valaisimia tuotiin Pietarista.

VALTIOSALI JA SUUNNITELMA KUNINKAANLINNAKSI

Valtiopäivien juhlallisia avajaisia varten tanssisali muutettiin vuonna 1876 Valtiosaliksi, jonne sijoitettiin keisarin valtaistuin. Vuonna 1907 rakennettiin suurempi Valtiosali odotushalleineen arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnitelmien mukaisesti. Sisällissodan jälkeen rakennusta kaavailtiin Suomen tulevan kuninkaan linnaksi. Siitä alettiin puhua "linnana", ja sitä ehdittiin jopa osittain sisustaa tähän tehtävään.

PRESIDENTINLINNA

Nuoren tasavallan valtiomuodon vakiinnuttua rakennus kunnostettiin Presidentinlinnaksi vuonna 1921, minkä jälkeen sinne asennettiin keskuslämmitys vuonna 1938. Viimeinen perusteellinen korjaus- ja entisöintityö tehtiin 1970-luvun alussa.

Nyt käynnissä on Presidentinlinnan peruskorjaus, jonka arvioidaan kestävän kaksi vuotta. Suurimmat muutostarpeet aiheutuvat huonokuntoisten perustusten vahvistamisesta. Lisäksi uudistetaan talotekniikkaa, kunnostetaan pinnat sekä parannetaan rakennuksen esteettömyyttä ja turvallisuutta. Presidentinlinna korjataan näin nykypäivän vaatimusten edellyttämään kuntoon rakennus- ja kulttuurihistoriallisia arvoja kunnioittaen.

 

ELÄMÄÄ LINNASSA

Presidentinlinnan rakennus on historiansa aikana ollut monenlaisessa käytössä. Ensimmäisen maailmansodan aikana linnassa oli sotasairaala, ja Venäjän vallankumouksen aikana se toimi venäläisen sotilas- ja työläisneuvoston toimeenpanevan komitean päämajana. Sisällissodan aikana vuonna 1918 taloon majoittuivat saksalaisten ja myöhemmin suomalaisten joukkojen esikunnat. Sodan jälkeen siellä toimi Suomen ulkoasiainministeriö.

Useimmat presidenttimme ovat asuneet Presidentinlinnassa. K. J. Ståhlberg muutti sinne perheineen jo pian ensimmäisten presidentinvaalien jälkeen 1919. Ståhlbergin aikana järjestettiin linnan ensimmäinen itsenäisyyspäivän vastaanotto iltapäivävastaanottona. Myös presidentit L. K. Relander, P. E. Svinhufvud, Kyösti Kallio, Risto Ryti ja J. K. Paasikivi puolisoineen asuivat linnassa virkakautensa ajan. C. G. E. Mannerheim valitsi asunnokseen Tamminiemen, jonne muuttivat myöhemmin myös presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen.

Kekkosen virkakauden päätyttyä presidentti Mauno Koivisto ja rouva Tellervo Koivisto asuivat Presidentinlinnassa lähes koko Koiviston toimikauden ajan ennen muuttoaan Mäntyniemen uuteen virka-asuntoon. Presidentti Martti Ahtisaari ja rouva Eeva Ahtisaari sekä presidentti Tarja Halonen ja tohtori Pentti Arajärvi ovat asuneet Mäntyniemessä. Nykyisin Mäntyniemeä pitävät kotinaan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio.

Presidentinlinna toimii virallisten valtiollisten tilaisuuksien tapahtumapaikkana ja edustustilana. Siellä sijaitsevat myös tasavallan presidentin kanslian työtilat sekä presidentin työhuone.