Eri taiteenalojen välinen vuorovaikutus oli tärkeää symbolisteille. Teoksiin sisältyi usein viittauksia musiikkiin, ja sommittelussa korostui muodon ja värin harmonia.

1900-luvun alussa monet taiteilijat kiinnostuivat teosofiasta ja henkisyyden etsinnästä, mikä johti osaltaan kohti pelkistetympää ja abstraktimpaa ilmaisua.

Merkittävässä manifestissaan Taiteen henkinen olemus (1911) Wassily Kandinsky yhdisti värin, tunteen ja musiikin: ”Väri on koskettimisto... Taiteilija on soittava käsi, joka laskeutuu milloin millekin koskettimelle ja aiheuttaa sielussa värähtelyä”.

< Hiljaiset kaupungit | Takaisin teemoihin