ti, pe 10-18 | ke, to 9-20 | la, su 10-17
Neuvonta: 0294 500 401
Vaihde: 0294 500 200

Myöhäissymbolismi

 

Suomalaisen symbolismin tutkimuksessa on aikaisemmin keskitytty enemmän suuntauksen varhaisvuosiin 1890-luvun alkupuolella. Symbolismin myöhempiä vaiheita ei ole maassamme kartoitettu kokonaisvaltaisesti. Ainoastaan joistakin yksittäisistä taiteilijoista on tehty tutkimuksia. Tämä aukko saattaa johtua modernismille ominaisesta arvottamisesta, jonka mukaan ajanjakso ei ollut taiteellisesti tarpeeksi korkeatasoinen ja kiinnostava. Toisinaan on puhuttu esimerkiksi Sigurd Wetterhoff-Aspan ja Joséphin Péladanin kohdalla symbolismin ”rappeutumisilmiöstä”.

Joka tapauksessa symbolismi jatkui hieman eri muodoissa Suomen itsenäistymiseen saakka ja sen jälkeenkin. Samoin kiinnostus teosofiaa ja okkultismia kohtaan pysyi vahvana, ja erilaiset esoteeriset yhdistykset toimivat aktiivisesti näinä vuosikymmeninä.

Erityisen, symbolistiseen ilmaisuun keskittyneen ryhmittymän muodostivat taiteilijat, jotka järjestivät vuosina 1896–1903 Vapaa taidenäyttely- eli Fria utställning -nimisiä näyttelyjä Helsingissä. Ryhmän kokoonpano vaihteli eri tilaisuuksissa, mutta sen johtohahmona voidaan pitää Sigurd Wetterhoff-Aspaa. Muita osanottajia olivat mm. Torsten Wasastjerna, Aleksander Federley, Alexander Barkoff, Wilho Sjöström ja Divina Asp. Kuvanveistäjistä varsinkin Georges Winter on jäänyt myöhempinä aikoina lähes unhoon.