Kansankuvausten ja Kolin jylhien maisemien ohella Eero Järnefeltin nimi on aina yhdistetty erityisesti muotokuviin. Muotokuvamaalaus sopikin erityisen hyvin hänen taiteilijan luonteelleen. Hän oli objektiivinen ja terävänäköinen tarkkailija mutta samalla syvällinen ihmiskuvaaja. Hänen realistinen lähestymistapansa yhdistyneenä varmaan tekniseen osaamiseen antoi hänelle edellytykset luoda korkeatasoista muotokuvataidetta.

Järnefeltin maine etevänä ja haluttuna muoto­kuva­maalarina vakiintui jo 1890-luvulla. Ensimmäiset tilaus­muoto­kuvat valmistuivat vuonna 1889 kieli­tieteilijä August Ahlqvistista ja suomalaisuus­mies Agathon Meurmannista. Seuraavana vuonna hän maalasi vapaa­herra Johan Philip Palménin muotokuvan. Kaikki kolme ovat niin sanottuja miljöö­muoto­kuvia, joissa kuvattavat nähdään heidän omassa ympäristössään, kotona tai työn ääressä. 1920-luvulta lähtien Järnefeltillä oli tapana ottaa valokuvia kuvattavasta henkilöstä tämän omassa ”miljöössä”. Joskus maalaus on rakennettu aivan valo­kuvan mukaan.

Järnefelt saavutti varsin pian urallaan maineen maamme eturivin muotokuvan tekijänä ja hän kohosi Albert Edelfeltin kilpailijaksi tällä taiteenalalla. Kun Edelfeltin muotokuvissa oli pyrkimystä eleganssiin ja loistoon, niin Järnefelt tavoitteli hillitympää ja niukempaa ilmaisua. Hän halusi nostaa esille henkilön ja tämän persoonallisuuden ja karsia kuvasta pois kaiken turhan rekvisiitan.

Virallisten edustusmuotokuvien rinnalla aivan oman ryhmänsä muodostavat lukemattomat lämpimät ja herkät muotokuvat taiteilijan puolisosta Saimista, heidän viidestä lapsestaan ja muista suvun piiriin kuuluvista henkilöistä.