ti, pe 10-18 | ke, to 9-20 | la, su 10-17
Neuvonta: 0294 500 401
Vaihde: 0294 500 200

Helene Schjerfbeck: Toipilas, 1888

 

Helene Schjerfbeckin (1863-1946) Toipilas sai syntyaikanaan varsin ristiriitaisen vastaanoton. Maalaus tuli julkisuuteen hetkellä, jolloin kysymys realismista hallitsi kuvataiteesta käytyä keskustelua. Toisten mielestä maalaus oli liian realistinen, kun taas toisten mielestä se ei ollut tarpeeksi uskottava.

Uuden Suomettaren mukaan Schjerfbeckin aiemmat teokset olivat ”…aina olleet jäykänlaisia ja samalla silmäänpistävästi ’maneerattuja’.” Niissä oli ilmennyt tahallista ’brutalitetia’, joka oli samalla ollut ristiriidassa hänen usein sentimentaalisten aiheidensa kanssa. Kirjoittaja totesi, että ”Yleisö arvelee tästä neiti S:n taulusta, että se on ’liian realistinen’. Tähän emme mitenkään voi yhtyä, sillä jos taulussa on jotain vikaa, niin vika on juuri siinä, että se ei ole kyllin realistinen: siinä ei ole luontoa sen yksinkertaisuudessa, vaan pikemminkin kenties haettua virtuositeettiä maalauksessa.”

Finland-lehden arvostelija oli puolestaan sitä mieltä, että maalauksen sairas lapsi näytti epäaidolta, ”…det sjuka barnet ser fingeradt ut”. Lasta ei ollut saatu sairaan näköiseksi vain sillä, että hänellä on pörröinen tukka ja raukeat silmät. Kirjoittaja olisi mieluummin halunnut nähdä tervehtyneen lapsen, joka rummuttaisi pöytää sormillaan kaikilla voimillaan. Sairaus oli hänen mukaansa kaunista vain silloin, kun se herätti myötätuntoa, mutta tässä tapauksessa ei voinut uskoa sairauteen, koska lapsi oli vain tarkoitushakuisesti sairaaksi naamioitu terve ihminen, ”vi finna hos barnet endast tendensiöst maskerad helsa”. Niinpä aiheen tekemä vaikutus oli teknisistä ansioistaan huolimatta kiusallista koettavaa. On mielenkiintoista, että kyseisen kirjoituksen laati Fanny Churberg, yksi suomalaisen taiteen pioneereista.

”…det sjuka barnet ser fingeradt ut. Ett rufsigt hår och talgiga ögon äro icke nog att gifva utseende af sjukdom. Och hvarföre just sjukdom? Ett friskt barn hade väl allra sett, ett friskt barn hade trummande på af alla krafter. Det sjuka är skönt endast då det väcker medlidande, men här tro vi ej på sjukdom, emedan vi finna hos barnet endast tendesiöst maskerad helsa – alltså heller intet medlidande. Oaktadt dess tekniska förtjenster är således verkan af detta motiv plågsamt.

Toipilas päätyi Suomen Taideyhdistyksen ja sitä kautta Ateneumin kokoelmiin vuonna 1888. Yhdistys ei kuitenkaan maksanut siitä Schjerfbeckin pyytämää 1000 markan hintaa, vaan tinki siitä 20 prosenttia. Nykyrahassa maalauksesta maksettu hinta oli vähän alle 4500 euroa.