ti, pe 10-18 | ke, to 9-20 | la, su 10-17
Neuvonta: 0294 500 401
Vaihde: 0294 500 200

FOKUS: Taidelahjoittajat Herman ja Elisabeth Hallonblad
08.10.2010 - 13.03.2011

 

Laatokan Karjalassa vaikuttaneen mesenaattipariskunnan merkittävässä taidekokoelmassa on useita rakastettuja klassikkoteoksia. Herman ja Elisabeth Hallonbladin taidekokoelmasta esillä ovat mm. Helene Schjerfbeckin Mustataustainen omakuva sekä Turun linnassa pitkään ollut E. J. Löfgrenin Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär. Ennen Ateneumin näyttelyä helmiä Hallonbladin kokoelmasta on ollut esillä Joensuun ja Jyväskylän taidemuseoissa.

FOKUS: Taidelahjoittajat Herman ja Elisabeth Hallonblad

Ateneumin taidemuseon laajasta kokoelmasta voidaan kerrallaan pitää esillä vain pientä osaa. FOKUS-otsikon alla museon kokoelmanäyttelyn yhteydessä nähdään pienempiä näyttelykokonaisuuksia, joissa syvennytään lähemmin johonkin Ateneumin kokoelmien teokseen, taiteilijaan tai aihepiiriin. Fokusnäyttelyn Hallonbladien kokoelmasta on koonnut Ateneumin amanuenssi Timo Huusko.

Keitä olivat Hallonbladit?

Herman (1825-1894) ja Elisabeth (1831-1907) Hallonblad tulivat molemmat varakkaasta sortavalalaisesta suvusta. Herman kävi koulunsa Helsingissä ja opiskeli siellä juristiksi. Sittemmin hän oli esimerkiksi Käkisalmen pormestari 1852-62 ja Suomen Yhdyspankin johtaja 1862-69. Elisabeth Hallonblad (o.s. Siitoin) oli ortodoksi ja karjalaisten suurkauppiaiden tytär. Herman hallitsi ajan tavan mukaan vaimonsa huomattavaa omaisuutta.

Hallonbladit kehittivät Laatokan Karjalaa ja lisäsivät sen siteitä Suomen autonomiseen suuriruhtinaskuntaan. He edistivät alueen maataloutta ja kansansivistystä ja heidän lahjoituksensa ansiosta perustettiin maamme toinen suomenkielinen opettajaseminaari juuri Sortavalaan 1880.

Hallonbladit olivat kansallisia herättäjiä ns. Vanhan Suomen alueella, jossa talonpojat saivat omistaa maata vasta vuoden 1867 jälkeen. Kielikysymys tai uskonnon valinta ei ollut heille sinällään tärkeää, vaan pyrkimyksenä oli liberalistisen, taloudellista ja yksilön vapautta edistävän ajattelutavan levittäminen.

Hallonbladien kotikokoelma

Hallonbladien kotona oli kymmeniä taideteoksia. Niistä kunniapaikalla oli E. J. Löfgrénin suuri Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär. Monet kodin teoksista ovat sittemmin tulleet tunnetuiksi suurelle yleisölle, kuten Walter Runebergin marmoriveistokset ja Ferdinand von Wrightin Metsoja soitimella. Hallonbladit seurasivat aktiivisesti taidetta ja kuuluivat jäseninä sekä Suomen Taideyhdistykseen että Suomen Taiteilijaseuraan.

Elisabeth Hallonbladin kuoltua 13 heidän kotinsa taideteosta lähetettiin vuonna 1909 Helsinkiin Suomen Taideyhdistykselle. Walter Runebergin Amor ja Bacchus lapsina oli lahjoitettu jo 1881. Lisäksi Suomen Taideyhdistys sai 200.000 markkaa, jonka koroilla tuli hankkia ansiokkaiden suomalaisten taiteilijoiden teoksia.

Suomen Taideyhdistyksen muotokuvakokoelma

Suomen Taideyhdistys hankki Hallonbladin rahaston tuotoilla lukuisia muoto- ja omakuvia. Maailmansodan syttyminen oli 1914 aiheuttanut taloudellisia vaikeuksia taiteilijoille ja yhdistys päätti käyttää säästyneitä varoja muotokuvakokoelman täydentämiseksi.

Näyttelyssä esillä olevien omakuvien lisäksi näin hankittiin Wilho Sjöströmin tekemä taidehistorian professori J. J. Tikkasen muotokuva sekä Emil Cedercreutzin muovailema Walter Runebergin rintakuva. Magnus Enckell ja A. W. Finch maalasivat muotokuvat toisistaan. Maalausten kooksi oli etukäteen määrätty 46 x 36 cm. Tunnetuin syntyneistä omakuvista on epäilemättä Helene Schjerfbeckin Mustataustainen omakuva.