Ensimmäinen suomalaisen taidegrafiikan yhteisnäyttely, nimeltään Etsaus-näyttely, järjestettiin keväällä 1907 Helsingissä. Mukana olivat jo edesmennyt Albert Edelfelt, Akseli Gallen-Kallela, Hugo Simberg, Magnus Enckell, Hilda Flodin, Eero Järnefelt sekä A. W. Finch, joka oli tutustuttanut suomalaiset taiteilijat pehmeäpohjasyövytykseen ja väreillä vedostamiseen.

Näyttelyssä oli esillä kaikkiaan 160 grafiikanlehteä, useimmat pehmeäpohjatekniikalla tehtyjä. Järnefeltin teosten ryhmä kertoi, että Finchin esittelemä uusi tekniikka oli virittänyt Järnefeltin innokkaaseen grafiikan tekemiseen. Kaikki kaksitoista työtä olivat syntyneet vain noin vuoden sisällä.

Näyttely oli ensimmäinen konkreettinen osoitus laajenevasta grafiikan harrastuksesta Suomessa, ja se antoi taiteilijoille innostuksen jatkaa, sillä etsausnäyttelyssä kävi niissä oloissa melko paljon yleisöä. Samalla näyttely osoitti, että Suomi oli kuronut kiinni aimo harppauksen väli­matkaa eurooppalaiseen grafiikkaan. Näyttelyssä oli nimittäin silmiinpistävä osuus värillisellä metalli­grafiikalla, joka Euroopassakin oli vielä verraten uutta. Huomiota herättivät erityisesti Finchin, Simbergin, Enckellin ja Järnefeltin värilliset pehmeäpohjasyövytykset.