Aidon suomalaisen luonnon ja kansan Järnefelt löysi mielestään parhaiten Savosta. Vuonna 1893 Järnefeltit viettivät kesää Rannan Puurulan talossa Lapinlahden Väisälänmäellä. Sillä seudulla, Kuopion pohjoispuolella, harjoitettiin edelleen perinteistä kaskenpolttoa. Järnefelt oli jo edellisenä kesänä ilmaissut halunsa saada kuvata tuota raskasta työtä, jota tekevät ”...vaimot ja miehet ryysyissään ja mustat noesta...” Kesän aikana hän teki luonnoksia kaskimaista ja otti valokuvia kasken­viertäjistä työn touhussa.

Valokuvat olivat maalaus­työn kannalta tärkeitä, sillä ”mallit” eivät joutaneet poseeraamaan päivästä toiseen. Mallit löytyivät Rannan Puurulan talosta, jossa isäntäväen lisäksi asui kymmenen renkiä ja yksitoista piikaa. Etualan mies on isännän veli Heikki Puurunen, ja taaempana isäntä itse kohentelee kangella rovioitavaa puuta. Maalauksen päähenkilö on kuitenkin 14-vuotias pikkupiika Johanna Kokkonen, mikä välittyy myös taiteilijan alun perin teokselle antamasta nimestä, jonka hän oli poiminut Kalevalasta: ”Tuop’ on piika pikkarainen, raataja rahanalainen”. Myöhemmin taiteilija alkoi käyttää teoksesta yksinkertaisesti nimeä Kaski.

Lisää tietoa teoksesta löytyy myös Avain lasten Ateneumiin -osiossa.