ti, pe 10-18 | ke, to 10-20 | la, su 10-17
Neuvonta: 0294 500 401
Vaihde: 0294 500 200
Opasvaraukset: 0294 500 500 (ma-pe 9-15)
 

Ateneum-rakennus

 

Ateneum-rakennuksen juhlallisia vihkiäisiä vietettiin marraskuun 18. päivänä vuonna 1887. Suomalaisen kulttuurielämän suururakka oli ohi, mutta sen tiimoilta oli jouduttu käymään monia kiivaita keskusteluja ja ankaria väittelyitä. Estetiikan professori Carl Gustaf Estlanderin ajatus yhdestä yhteisestä taiteiden talosta, jossa kuvataiteet ja taideteollisuus toisiaan tukien, täydentäen ja rikastuttaen kukoistaisivat, ei suinkaan ollut helposti saanut jalansijaa suomalaisessa 1800-luvun puolivälin taide-elämässä. Vuonna 1846 perustettu Suomen Taideyhdistys oli jo aiemmin aloittanut pienimuotoisen näyttelytoiminnan ja maan vähäisen taiteilijakunnan ei ollut ollenkaan helppo taipua ajatukseen "kaunotaiteiden" ja arkisemman taideteollisuuden yhteisestä esittelypaikasta. Erimielisyyksissä päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen, ja käydyistä keskusteluista muistona rakennuksen julkisivuun hakattiin paljon puhuva lause, Concordia res parvae crescunt – sovussa pienet asiat kasvavat.

Ateneum-rakennus oli sadan vuoden takaisessa Suomessa suurenmoinen saavutus: kansakunnan nuori kulttuuri oli ilolla valmis panostamaan "Taiteiden taloon" valtavia summia, suotta ei rakennus saanut jo omana aikanaan miljoonapalatsin nimeä.

Alkujaan Ateneum-rakennus piti sisällään neljä erilaista toimintaa: toisaalta siellä sijaitsivat Suomen Taideyhdistyksen kokoelmat toimitiloineen ja yhdistyksen ylläpitämä piirustuskoulu, toisaalta sieltä löytyivät Suomen Taideteollisuusyhdistyksen kokoelmat toimistoineen sekä taideteollisuusalan oppilaitos. Turhaan ei rakennuksen julkisivun keskeisimmällä paikalla, sen päätykolmiossa, esiinny kuva Taiteen jumalattaresta seppelöimässä toisella kädellään taidetta, toisella puolestaan taideteollisuutta.

Ateneum-rakennuksen suunnittelu uskottiin arkkitehti Theodor Höijerille, pääkaupungissa suurta arvostusta nauttineelle arkkitehdille, jonka suunnittelun jälki näkyy Helsingin keskustassa laajalti. Höijer puolestaan antoi rakennuksen fasadin veistoskoristelun ystävälleen, suomalaisen kuvanveiston isäksi kutsutulle kuvanveistäjä Carl Eneas Sjöstrandille, joka sommitteli rakennuksen päätykolmion allegorisen Taiteen jumalattaren sekä pääportaikkoa vartioivat karyatidit ja taiteen historian suurten mestarien Bramanten, Rafaelin ja Feidiaan muotokuvat. Rakennuksen muusta koristelusta, ikkunarivistöjen väliin sijoitetuista taidemaailman merkkihenkilöiden medaljonkikuvista vastasi puolestaan ajan suomalaisen kuvanveiston johtava mestari, pääasiassa Pariisisissa työskennellyt Ville Vallgren. Muut koristeveistokset otti suorittaakseen koristeveistäjä Magnus von Wright.

Ateneum-rakennus osoittautui hyvin pian ahtaaksi kaikille neljälle toiminnalle. Ensimmäisenä joutui väistymään Taideteollisuusyhdistyksen museo, joka muutti pois rakennuksesta jo muutaman vuosikymmenen kuluttua. Nykyään Designmuseo (ent. Taideteollisuusmuseo) sijaitsee omassa rakennuksessaan osoitteessa Korkeavuorenkatu 23. Jäljelle Ateneumiin jäi kaksi koulua ja taidemuseo aina 1970-luvulle asti, jolloin Taideteolliseksi korkeakouluksi muuttunut taideteollisuusalan koulu ja Kuvataideakatemiaksi muuttunut Taideyhdistyksen piirustuskoulu muuttivat omiin tiloihinsa. Jäljelle Ateneum-rakennukseen jäi lopulta vain taidemuseo, joka syksyllä 1990 siirtyi valtion hallintaan osaksi Valtion taidemuseota. Sen hallinnoimista osastoista Ateneum-rakennuksessa toimivat Ateneumin taidemuseo ja Kuvataiteen keskusarkisto. Nykytaiteelle omistettu Kiasma avattiin Postiaukiolla keväällä 1998 ja ulkomaiselle vanhalle taiteelle pyhitetty Sinebrychoffin taidemuseo jatkaa toimintaansa osoitteessa Bulevardi 40.