Suomalaisuusaatteen siivittämänä syntyi 1800-luvun lopulla taitelija­piireissä kasvava halu päästä asumaan koskemattoman luonnon rauhaan. Esikuvina nähtiin Emil Wikström ja Akseli Gallen-Kallela, jotka olivat jo 1890-luvun puolivälissä rakentaneet omat erämaa-ateljeensa.

Tuusulanjärven ympäristöön, hyvien yhteyksien päähän Helsingistä, syntyi taiteilijayhteisö 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Alkuunpanijoina ja innostuksen herättäjinä olivat kirjailija Juhani Aho ja hänen puolisonsa taide­maalari Venny Soldan-Brofeldt, jotka olivat muuttaneet sinne perheineen vuonna 1897. Heidän esimerkkiään seurasivat pian taidemaalarit Pekka Halonen, Eero Järnefelt, runoilija J. H. Erkko ja säveltäjä Jean Sibelius, Eero Järnefeltin lanko.

Vuonna 1901 arkkitehti Usko Nyström suunnittelema Suvirannan ateljeehuvila valmistui Tuusulan­järven rannalle. Perhe asui siellä ympäri­vuotisesti vuoteen 1917, jolloin palattiin Helsinkiin ja Suvi­ranta jäi kesä­asunnoksi. Suvirannan vuosina aiheet löytyivät pääasiassa kodin ja perheen piiristä sekä Tuusulan­järven ympäristöstä ja luonnosta. Erityisesti rentukka, silkkiuikku, hauki ja sammakko esiintyvät monissa luontotutkielmissa ja maalauksissa. Suvirannan vuosille ajoittuu pääasiassa myös taide­grafiikan harrastus.