ti, pe 10-18 | ke, to 9-20 | la, su 10-17
Neuvonta: 0294 500 401
Vaihde: 0294 500 200

Akseli Gallen-Kallela: Järvimaisema, 1901

 

Ateneumin taidehankinnoissa lahjoituksilla on suuri merkitys - lahjoitusten osuus teosten kokonaismäärästä on lähes puolet. Keväällä 2010 Ateneum sai vastaanottaa Akseli Gallen-Kallelan teoksen Järvimaisema. Teoksen lahjoitti museon kokoelmiin varatuomari Georg C. Ehrnrooth.

Akseli Gallen-Kallela (1865-1931): Järvimaisema, 1901

Järvimaisemassa on yhtymäkohtia Gallen-Kallelan Keitele-aiheisiin teoksiin. Taiteilija on tässä ensimmäisiä kertoja kuvannut järven pintaan niin kutsutun Väinämöisen veneenjäljen, joka on kansanperinteessä esiintyvä nimitys lainehtivalla vedenpinnalla esiintyvälle tyynelle kohdalle. "Veneenjälkiä" nähdään etenkin Gallen-Kallelan Keitele-aiheissa, jotka on maalattu perheen 1904 hankkimalla kesäpaikalla Konginkankaalla.

Järvimaisema-teoksen Gallen-Kallela maalasi 1901 Ruovedellä työskennellessään Kalelan erämaa-ateljeessaan. Maiseman etualalla näkyy hentoja ja pikkutarkasti esitettyjä nuorten puiden oksia, kun taas tausta ja varsinkin taivas on voimakkain siveltimenvedoin ja värein kuvattu. Näkymän jakaa viistosti kahtia harmaa Väinämöisen veneenjälki. Samalla järven laineille heijastuu kaksi erillistä auringonsiltaa, etualan lempeän kultainen ja kaukaisempi punertava. Teoksen ylä- ja alaosa muodostavat siten tunnelmaltaan jakautuneen kokonaisuuden.

Tämä maalauksen kaksijakoisuus herättää kysymyksiä taiteilijan sisällöllisistä pyrkimyksistä. Sen provenienssista eli omistushistoriasta tiedetään, että nuorsuomalaiset lahjoittivat teoksen vuonna 1903 Carl Mannerheimille (marsalkka C. G. E. Mannerheimin isoveli), Georg C. Ehrnroothin isoisälle. Lahjoittajien joukossa oli Louis Sparre, jonka puoliso oli Eva Mannerheim. Carl Mannerheimilta teos periytyi hänen tyttärelleen Hélène Mannerheimille, joka puolestaan oli G. C. Ehrnroothin äiti.

Kreivi Carl Mannerheim oli saanut kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovilta karkotuspäätöksen, jonka johdosta hänen piti poistua Suomesta. Maalaus on ystävien jäähyväislahja hänelle. Tätä taustaa vasten on kiinnostavaa pohtia, voisivatko etualan kultaiset järvenlaineet sekä hennot puiden versot, jotka eivät ole kovin tyypillisiä Gallénille, sisältää vertauskuvallisia merkityksiä autonomisesta Suomesta ja sen kansasta ns. sortovuosina. Vastaavasti taustan uhkaava, vahvoin värein hahmoteltu taivas voisi viitata Venäjän suunnalta koettuun uhkaan näinä aikoina.

Gallénin Järvimaisemaan saattaa siis liittyä tällaisia mielleyhtymiä, vaikka se onkin tehty pari vuotta ennen lahjoitusta Carl Mannerheimille. Kaiken kaikkiaan ajatus teoksen kaksinaisen rakenteen ilmaisemasta sisällöstä on mielenkiintoinen kysymys, joka vaatisi kuitenkin perusteellisempaa tutkimusta.