Tue, Fri 10–18 | Wed, Thu 9–20 | Sat, Sun 10-17
Information: +358 (0)294 500 401
Operator: +358 (0)294 500 200
Guided tours: +358 (0)294 500 500 (Mon-Fri 9-15)

1910-luvun Helsinki Onervan silmin

 

ONERVA – Kaupungin naiset luo elämyksellisen näkökulman 1910-luvun koulutetun helsingittären kulttuuririentoihin ja kaupungilla vietetyn päivän kulkuun: mitkä alueet Helsingissä olivat naisystävällisiä? Minne pääsee syömään ilman herraseuraa ja missä juodaan parhaat kahvit terassilla? Miltä Helsingin naiset näyttävät valkokankaalla, mikä naiskirjailijan uutuusteos haetaan kirjakaupasta ja kenen näyttelijättären bravuuria on ihan pakko päästä katsomaan? Miten sonnustaudutaan kaupunkikierrokselle ja minkä porukan seurassa on kaikkein hauskinta? Entä miten suuri emämaa näkyi "Gelsingforsissa"? Ja miltä tuntuu stadin rundin jälkeen piipahtaa Onervan luona?

L. Onerva (1882–1972) opiskeli yliopistossa taidehistoriaa, asui boksissa ystävättären kanssa tai itsekseen, nautti aikansa naiskulttuurista ja romanttisesta ystävyydestä, seurusteli närkästyttävän vilkkaasti, avioitui, karkasi, erosi ja eli salavuoteudessa.

Onerva elätti itsensä ja rahoitti kirjailijantyötään kulttuurin pätkätöillä, opettajansijaisuuksilla, käännöksillä sekä ennen kaikkea lehtityöllä ja taidekritiikin kirjoittamisella. Hän oli ensimmäinen suomalainen naispuolinen akateeminen taidehistorioitsija. Hänen opinahjonsa oli keisarillinen Aleksanterin yliopisto (nyk. Helsingin yliopisto). Vaikka maisterintitteli jäi puuttumaan, L. Onerva kirjoitti pro gradu -tutkielman ranskalaisesta rokokootaiteesta ja suunnitteli aiheesta väitöskirjaakin – aikana, jolloin naisen oli mahdotonta päästä vaikkapa professoriksi. Kuvataidekritiikkiä Onerva kirjoitti mm. Helsingin Sanomiin 1910-luvun taitteessa, sekä kuvataiteen ohella monipuolisia kulttuurikritiikkejä koko vuosikymmenen mittaan aina 1920-luvun alkupuolelle asti.

Näyttelyssä koetaan myös Helsingin kadun varjoisa puoli ja itsenäisen naisen elämän kääntöpuoli. Onervan silmin nähdään myös, miten ankarasti velkaantuminen kuritti keskiluokkaa. Saamme myös tietää, millaisiin oloihin Onervan avioton sisarpuoli syntyi. Sisällissota koetaan naisten silmin ja löydetään Onervan ratkaisu sen traumaan: sovinto ja pasifismi. Hän itse sai vapaan rakkauden kannattajana moraalinvartijoiden tuomion, mutta jaksoi uskoa kirjoittamisen – journalismin, tieteen, kaunokirjallisuuden – edistykselliseen voimaan.

Kuvataide oli Onervalle jo tyttövuosien rakkaus, jonka takia hän suunnitteli alun perin kuvataiteilijankin uraa. Taidehistorian opiskelijana ja kriitikkona hän liikkui ja matkusteli muistikirja käsilaukussaan mm. Ranskassa, Saksassa, Italiassa ja Venäjällä. Tutkijan eetoksesta johtuen hänen kritiikkinsä ovat asiantuntevia: ne alkavat yleensä historiallisella esittelyllä, jolla hän johdattelee lukijaa aihepiiriin, johon perehtymiseen hän pyrkii lukijaansa innostamaan.

–Anna Kortelainen