ONERVA – Kaupungin naiset -näyttely esittelee 1900-luvun alun Helsingin
Ateneumissa avautuva ONERVA – Kaupungin naiset -näyttely paneutuu pääkaupunkimme kulttuurielämään sata vuotta sitten. 1910-luvun Helsinkiin eläydytään kirjailija ja kriitikko L.Onervan silmin. Näyttelyn on kuratoinut FT Anna Kortelainen.
Näyttelyssä L. Onerva (1882–1972) esittelee elämyksellisen Helsinkinsä: värikkäitä iltamenoja, taidenäyttelyitä, teatteriensi-iltoja, elokuvia, puheenaiheita, kahviloita ja ravintoloita. Onerva näyttää, miten iltamenoihin laittaudutaan ja mitä niissä tapahtuu. Hän myös tunnustaa, mikä oli itsenäisen naisen elämän kääntöpuoli: velat, vapauden rajat ja moraalinvartijoiden tuomio.
1910-lukuun tutustutaan mm. Yrjö Ollilan, Helene Schjerfbeckin, Ester Heleniuksen, Eero Snellmanin, Olga Forslundin, William Lönnbergin ja Ragni Cawénin teosten avulla. Ajan maalaustaiteen esimerkit nousevat L. Onervan kirjoittamista taidekritiikeistä sekä naisnäkökulmasta aikakauteen, sen visuaaliseen ilmeeseen ja kaupunkikulttuuriin. Kulttuurihistoriallista aromia näyttelyyn antavat esineistö, valokuvat ja projisoinnit. Lisäksi Ateneumissa nähdään nimenomaan tätä kokonaisuutta varten toteutettuja rekonstruktiopukuja ja valokuvateoksia.
ONERVA – Kaupungin naiset -näyttely päättyy nykyajan näkökulmiin näyttelyn aiheista. Taiteilijat Elina Lifländer ja Eliisa Sorvali rakentavat kolmen teoksensa kautta yhteyttä sata vuotta aiemmin vaikuttaneeseen esikuvaansa Onervaan. Sarjan ensimmäinen teos Kynät viittaa taiteellisen työn arkiseen puoleen. Se tuo näkyväksi luovan prosessin sumat ja jatkuvan sinnikkään uurastuksen. Toinen teos Kirje Onervalle on heijastuma ja mielikuva Onervan persoonasta tekstien lävitse. Viimeinen teos Kolme kurkistusta avaa kuviteltuja näkymiä Onervan mielenmaisemiin ja siihen, miten pienistä salaisuuksista voi kasvaa suuri vyyhti yhden ihmisen kannettavaksi.
Näyttelyn yhteydessä ilmestyy Kustannusosakeyhtiö Tammen julkaisema Anna Kortelaisen kirja Eri kivaa! Onerva – Kaupungin naiset 1910.
ONERVA – Kaupungin naiset
25.3.–29.8.2010
Ateneumin taidemuseo, Kaivokatu 2, 00100 Helsinki, www.ateneum.fi
Aukioloajat: ti, pe 10–18; ke, to 10–20; la, su 11–17, maanantaisin suljettu
Liput: 9/7 €, alle 18-vuotiaat vapaa pääsy.
Opastus näyttelysaleissa torstaisin klo 18.00, johdantoluento Ateneum-salissa sunnuntaisin klo 14.00. Näyttelylipun hinnalla.
Ateneumin pääyhteistyökumppanit ovat Helsingin Sanomat, HOK-Elanto ja KPMG.
Lisätietoja:
tiedottaja Marja Istala Kumpunen, mik@ateneum.fi, p. 050 555 3551
1910-luvun Helsinki L. Onervan silmin
ONERVA – Kaupungin naiset luo elämyksellisen näkökulman 1910-luvun koulutetun helsingittären kulttuuririentoihin ja kaupungilla vietetyn päivän kulkuun: mitkä alueet Helsingissä olivat naisystävällisiä? Minne pääsee syömään ilman herraseuraa ja missä juodaan parhaat kahvit terassilla? Miltä Helsingin naiset näyttävät valkokankaalla, mikä naiskirjailijan uutuusteos haetaan kirjakaupasta ja kenen näyttelijättären bravuuria on ihan pakko päästä katsomaan? Miten sonnustaudutaan kaupunkikierrokselle ja minkä porukan seurassa on kaikkein hauskinta? Entä miten suuri emämaa näkyi "Gelsingforsissa"? Ja miltä tuntuu stadin rundin jälkeen piipahtaa Onervan luona?
L. Onerva (1882–1972) opiskeli yliopistossa taidehistoriaa, asui boksissa ystävättären kanssa tai itsekseen, nautti aikansa naiskulttuurista ja romanttisesta ystävyydestä, seurusteli närkästyttävän vilkkaasti, avioitui, karkasi, erosi ja eli salavuoteudessa.
Onerva elätti itsensä ja rahoitti kirjailijantyötään kulttuurin pätkätöillä, opettajansijaisuuksilla, käännöksillä sekä ennen kaikkea lehtityöllä ja taidekritiikin kirjoittamisella. Hän oli ensimmäinen suomalainen naispuolinen akateeminen taidehistorioitsija. Hänen opinahjonsa oli keisarillinen Aleksanterin yliopisto (nyk. Helsingin yliopisto). Vaikka maisterintitteli jäi puuttumaan, L. Onerva kirjoitti pro gradu -tutkielman ranskalaisesta rokokootaiteesta ja suunnitteli aiheesta väitöskirjaakin – aikana, jolloin naisen oli mahdotonta päästä vaikkapa professoriksi. Kuvataidekritiikkiä Onerva kirjoitti mm. Helsingin Sanomiin 1910-luvun taitteessa, sekä kuvataiteen ohella monipuolisia kulttuurikritiikkejä koko vuosikymmenen mittaan aina 1920-luvun alkupuolelle asti.
Näyttelyssä koetaan myös Helsingin kadun varjoisa puoli ja itsenäisen naisen elämän kääntöpuoli. Onervan silmin nähdään myös, miten ankarasti velkaantuminen kuritti keskiluokkaa. Saamme myös tietää, millaisiin oloihin Onervan avioton sisarpuoli syntyi. Sisällissota koetaan naisten silmin ja löydetään Onervan ratkaisu sen traumaan: sovinto ja pasifismi. Hän itse sai vapaan rakkauden kannattajana moraalinvartijoiden tuomion, mutta jaksoi uskoa kirjoittamisen – journalismin, tieteen, kaunokirjallisuuden – edistykselliseen voimaan.
Kuvataide oli Onervalle jo tyttövuosien rakkaus, jonka takia hän suunnitteli alun perin kuvataiteilijankin uraa. Taidehistorian opiskelijana ja kriitikkona hän liikkui ja matkusteli muistikirja käsilaukussaan mm. Ranskassa, Saksassa, Italiassa ja Venäjällä. Tutkijan eetoksesta johtuen hänen kritiikkinsä ovat asiantuntevia: ne alkavat yleensä historiallisella esittelyllä, jolla hän johdattelee lukijaa aihepiiriin, johon perehtymiseen hän pyrkii lukijaansa innostamaan.
–Anna Kortelainen
Anna Kortelainen (s. 1968) on helsinkiläinen kirjailija, filosofian tohtori ja tutkija, joka tunnetaan naisten historiaan ja kuvataiteeseen liittyvistä teoksistaan. Läpimurtonsa hän teki vuonna 2002 teoksellaan Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina (Tammi).
Virginien! jälkeen Anna Kortelainen on julkaissut mm. teoksen hysteriasta (Levoton nainen – hysterian kulttuurihistoriaa), tavarataloista (Päivä naisten paratiisissa) ja L. Onervan taidehistorioitsijan urasta (Naisen tie – L. Onervan kapina), esseekokoelman Rakkautta sattumalta sekä kuvataide-elämyksen tuottamaa Stendhalin syndroomaa käsittelevän teoksen Hurmio – oireet, hoito, ennaltaehkäisy (Tammi, 2009).